Ammatillisen opettajan työ - Kristiina Muhonen

Oppilashuollosta epätietoisuutta

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tuli voimaan 2014 elokuun alusta. Se kattaa oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Oppilashuollosta epätietoisuutta, otsikoidaan Opettaja lehden 2014 marraskuun numeron näköislehdessä verkossa http://content.opettaja.fi/epaper/20141107/4/index.html. Lakiin sisältyy uusi opettajiakin koskeva velvoite. Jos koulun tai oppilashuollon työntekijä arvioi opiskelijan tarvitsevan oppilashuollon palveluita, hänen on viipymättä otettava yhteyttä psykologiin tai kuraattoriin. Työntekijä tekee yhteydenoton yhdessä opiskelijan kanssa, tieto tulee myös antaa alaikäisen huoltajalle. Tämän jälkeen katsotaan onko tarpeen koota monialainen asiantuntijaryhmä. Epätietoisuutta on aiheuttanut se, että kenen vastuulla on koota monialainen asiantuntijaryhmä ja kuka tekee opiskeluhuoltokertomuksen. Monialaisen ryhmän kokoaa se, joka tarpeen huomaa eli laissa ei ryhmän kokoamista ole erikseen säädetty kenenkään tietyn henkilön velvollisuudeksi. Artikkelissa todetaan, että useissa oppilaitoksissa tämä vastuu on sälytetty opettajalle. Odotukset laista ovat olleet täysin päinvastaisia eli eikö oppilashuolto voitaisi jättää oppilashuollon ammattilaisille?

Lain hengen mukaisesti opiskelijalle tulee turvata varhainen tuki ja opiskeluhuolto toteutetaan monialaisena yhteistyönä. Opettaja tapaa opiskelijoita usein, lähes päivittäin ja hän voi havaita opiskelijan käytöksessä tai olemuksessa huolta herättäviä muutoksia. Itse en koe niin että vastuu olisi sälytetty opettajalle. Oman kokemukseni mukaan monialaisen asiantuntijaryhmän työnjako, kirjaaminen ja vastuu sovittiin sen mukaisesti kenellä työntekijöistä oli kyseiseen tapaukseen liittyen paras osaaminen. Hyvää oli myös se, että opiskelija itse sai olla vaikuttamassa häntä koskeviin päätöksiin.