AMMATILLISEN
OPETTAJAN TYÖHYVINVOINNIN PERUSTANA ON AMMATTITAITO JA POSITIIVINEN
SUHTAUTUMINEN
Opettajan
työhön vaikuttavat monet tekijät: opettajat itse, yhteiskunta, työyhteisö,
oppilaitoksen toimintaympäristö, talouselämä, työnantajat, oppilaitoksen
ylläpitäjät, ammattijärjestöt, opetusviranomaiset, opiskelijoiden huoltajat,
tutkijat ja opettajien kouluttajat. Ammatillisessa koulutuksessa opettajan työn
hallitsemattomuuden tunnetta ovat lisänneet tutkintojärjestelmän,
ammattinimikkeiden, koulutuksen rahoituspohjan sekä itse oppilaitosten
organisatoristen puitteiden jatkuvat muutokset. Eri tahoilta tulevat odotukset
vaikuttavat opettajan omaan käsitykseen työstään. Jotta opettajalla ja hänen
tekemällään työllä olisi mahdollisuuksia onnistua, tulee opettajan käsitykset
omista ja opetustyön mahdollisuuksista olla positiiviset. (Seinä 2009,
126-127.)
Ihminen
on elämässään ja työyhteisön jäsenenä vapaampi kuin luuleekaan. Hänella on
valittavanaan usempia vaihtoehtoja. Omat ajatuksensa sekä toiminta- ja
suhtautumistapansa voi aina valita. On orientoiduttava siten, että näemme
elämässämme, työssämme ja työyhteisössämme mahdollisuudet löytää iloa ja omaa
hyvinvointiamme ja jaksamistamme tukevia elementtejä. (Seinä 2009, 125-126.)
Ammatillisen
opettajan työhyvinvoinnin lähtökohtana on mielestäni hänen ammattitaitonsa.
Opetettavan ammatin osaaminen on opettajalle kaiken perusta. Mikäli sitä ei
ole, opettaja ei voi hyödyntää valinnan vapauttaan ja tuntea oloaan rennoksi
oppilaitosympäristössä. Sen sijaan hänen voimavarojaan kuluu liiaksi
jokapäiväiseen selviämiseen työtehtävistä, ammattitaidottomuutensa peittelyyn
ja virheiden välttelemiseen. Ammatillisen opettajan ammattitaito on toinen
peruspilari ammatillisen opettajan työlle. Sen avulla opettaja saa hyödynnettyä
substanssiosaamistaan tehokkaasti oppijoiden hyödyksi ja pystyy olemaan mukana
oman työympäristönsä kehittämistyössä.
Mielestäni
ammatillisen opettajan työ on kaikista sitä ohjaavista säännöksistä ja
reunaehdoista huolimatta erittäin itsenäistä ja vapaata. On taito kyetä
hyödyntämään tuo vapaus oman ja muiden työhyvinvoinnin eduksi eikä kääntää sitä
taakaksi. Työuran alussa tuo vapaus ja itsenäisyys, muun muassa suunnitella
itse opintokokonaisuuksien opetusta, voi tuntuakin suurelta haasteelta.
Kokemuksen karttuessa opettajalla on mahdollisuus itse kehittää ja muuttaa
työskentelynsä rutiineja. Itse olen kokenut selvästi sen, että työhyvinvointini
on kasvanut kokemukseni myötä. Olen paremmin työtehtävieni tasalla, ymmärrän
työyhteisössä käytävää keskustelua sekä tunnistan mahdollisuuteni vaikuttaa
omaan työhöni ja kehittää oman opintoalan toimintaa. Tämän myötä kokemukseni
työstä ja työyhteisöstä on entistäkin positiivisempi.
Lähde:
Seinä,
S. 2009. Stressistä työhyvinvointiin. Teoksessa Helander, J. (toim.)
Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu,
125-150.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti