Ammatillisen opettajan työ - Heli Halonen

AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖHYVINVOINNIN PERUSTANA ON AMMATTITAITO JA POSITIIVINEN SUHTAUTUMINEN

Opettajan työhön vaikuttavat monet tekijät: opettajat itse, yhteiskunta, työyhteisö, oppilaitoksen toimintaympäristö, talouselämä, työnantajat, oppilaitoksen ylläpitäjät, ammattijärjestöt, opetusviranomaiset, opiskelijoiden huoltajat, tutkijat ja opettajien kouluttajat. Ammatillisessa koulutuksessa opettajan työn hallitsemattomuuden tunnetta ovat lisänneet tutkintojärjestelmän, ammattinimikkeiden, koulutuksen rahoituspohjan sekä itse oppilaitosten organisatoristen puitteiden jatkuvat muutokset. Eri tahoilta tulevat odotukset vaikuttavat opettajan omaan käsitykseen työstään. Jotta opettajalla ja hänen tekemällään työllä olisi mahdollisuuksia onnistua, tulee opettajan käsitykset omista ja opetustyön mahdollisuuksista olla positiiviset. (Seinä 2009, 126-127.)

Ihminen on elämässään ja työyhteisön jäsenenä vapaampi kuin luuleekaan. Hänella on valittavanaan usempia vaihtoehtoja. Omat ajatuksensa sekä toiminta- ja suhtautumistapansa voi aina valita. On orientoiduttava siten, että näemme elämässämme, työssämme ja työyhteisössämme mahdollisuudet löytää iloa ja omaa hyvinvointiamme ja jaksamistamme tukevia elementtejä. (Seinä 2009, 125-126.)

Ammatillisen opettajan työhyvinvoinnin lähtökohtana on mielestäni hänen ammattitaitonsa. Opetettavan ammatin osaaminen on opettajalle kaiken perusta. Mikäli sitä ei ole, opettaja ei voi hyödyntää valinnan vapauttaan ja tuntea oloaan rennoksi oppilaitosympäristössä. Sen sijaan hänen voimavarojaan kuluu liiaksi jokapäiväiseen selviämiseen työtehtävistä, ammattitaidottomuutensa peittelyyn ja virheiden välttelemiseen. Ammatillisen opettajan ammattitaito on toinen peruspilari ammatillisen opettajan työlle. Sen avulla opettaja saa hyödynnettyä substanssiosaamistaan tehokkaasti oppijoiden hyödyksi ja pystyy olemaan mukana oman työympäristönsä kehittämistyössä.

Mielestäni ammatillisen opettajan työ on kaikista sitä ohjaavista säännöksistä ja reunaehdoista huolimatta erittäin itsenäistä ja vapaata. On taito kyetä hyödyntämään tuo vapaus oman ja muiden työhyvinvoinnin eduksi eikä kääntää sitä taakaksi. Työuran alussa tuo vapaus ja itsenäisyys, muun muassa suunnitella itse opintokokonaisuuksien opetusta, voi tuntuakin suurelta haasteelta. Kokemuksen karttuessa opettajalla on mahdollisuus itse kehittää ja muuttaa työskentelynsä rutiineja. Itse olen kokenut selvästi sen, että työhyvinvointini on kasvanut kokemukseni myötä. Olen paremmin työtehtävieni tasalla, ymmärrän työyhteisössä käytävää keskustelua sekä tunnistan mahdollisuuteni vaikuttaa omaan työhöni ja kehittää oman opintoalan toimintaa. Tämän myötä kokemukseni työstä ja työyhteisöstä on entistäkin positiivisempi.

Lähde:

Seinä, S. 2009. Stressistä työhyvinvointiin. Teoksessa Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 125-150.