Ammatillisen opettajan työ - Kristiina Muhonen

Eettisyydestä

Lähihoitajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmistä arvostava kohtaaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus sekä työyhteisö ja yhteiskunta.  Näitä on tällä viikolla pohdittu ammatillisen hoitotyön kurssilla kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa.  Pohdinnan tuotoksena syntyi posterinäyttely koulun käytävälle. Opiskelijat toivat esille omien kokemustensa kautta käytännön hoitotyön esimerkkejä laadukkaasti toteutetusta hoitotyöstä. Tämän posterinäyttelyn tarkoituksena on herättää keskustelua hyvästä hoidosta ja olla esimerkkinä muille lähihoitajaopiskelijoille. Ensi viikolla käymme tarkistamassa näyttelyn yhteyteen jätetyn palautelaatikon mihin ”ohikulkijat” saavat jättää omia kokemuksiaan.

Opettajan työ on myös ihmissuhdetyötä. Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus ovat samankaltaisia kuin hoitotyötä ohjaavat eettiset periaatteet. Opettaja joutuu miettimään eettisiä periaatteita monelta kantilta, erityisesti minua on mietityttänyt opettajan ja oppijan välinen suhde. Opettajan tulee hyväksyä ja ottaa huomioon oppija ainutkertaisena ihmisenä ja suhtautua oppilaaseen inhimillisesti. Tässä on haasteensa kun opiskelijoiden erilaiset käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Nykytieteen mukaan käytöshäiriö ei ole nuoren luontaista pahaa vaan hoivan puutteen tai traumaattisten kokemusten aikaansaamaa psyykkistä kyvyttömyyttä, kirjoittaa psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pirkko Lehto – Salo Helsingin sanomissa 2012. Lehto- Salon mukaan käytöshäiriöisellä nuorella on usein taustalla muitakin ongelmia kuten muun muassa tarkkaavaisuushäiriöitä, masennusta, päihdehäiriöitä ja itsetuhoisuutta. Lehto – Salon kirjoitus on siitä hyvä näkökulma että se voi lisätä opettajan ymmärrystä opiskelijan käyttäytymistä kohtaan ja toki tarpeen mukaan opettaja ohjaa opiskelijan tarvittaessa opiskelijahuollon piiriin.

Nuoren käytöshäiriö vaatii aikuisilta jämäkkyyttä. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1366361685918

Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet. http://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20ammattietiikka%20ja%20eettiset%20periaatteet

Ammatillisen opettajan työ - Taina Kunttu

Opetussuunnitelma (14 §)

Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä koulutusta varten opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma tulee kodin ja oppilaitoksen yhteistyön sekä opiskelijahuollon osalta laatia yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, jotka vastaavat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanosta. Koulutuksen järjestäjän tulee määrätä myös kodin ja oppilaitoksen yhteistyön sekä opiskelijahuollon järjestämistavasta.

Opetussuunnitelma tulee laatia siten, että se antaa opiskelijalle mahdollisuuden tehdä yksilöllisiä opintoja koskevia valintoja ja käyttää tarvittaessa myös muiden ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien antamaa opetusta. 

Opetussuunnitelmien laatiminen on muutosten alla kaikissa oppilaitoksissa tällä hetkellä ja siten erittäin ajankohtainen asia. Rahoituksen muutokset aiheuttavat paljon muutoksia opetussuunnitelmien sisältöihin ja opiskelijoiden arviointiin ja todistuksien laatimiseen.

Alla linkkejä opetussuunnitelmien ja tutkintoihin liittyvistä uudistuksista:

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/koulutustoimikuntien_laadullisen_ennakoinnin_selvitysten_yhteenveto_2 

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/muutoksia_ammatillisssa_tutkinnoissa 

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/osaamisperusteisuus_todeksi_askelmerkkeja_koulutuksen_jarjestajille_-tukimateriaali_julkaistu

• opettajilla on aitoa työelämätuntemusta ja työelämälähtöisen osaamisen ennakointivalmiuksia 

• opettajien ohjausrooli opiskelijoiden työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen järjestämisessä, aikuisopiskelijoiden yksilöllisten oppimispolkujen henkilökohtaistamisessa ja työpaikkaohjaajien ohjaamisessa on vahva 

• opettajat toimivat saumattomassa yhteistyössä työelämän verkostojen ja työpaikkaohjaajien kanssa 

• opettajien ja työpaikkaohjaajien vaihdot, tet-jaksot, ammatinopetus työpaikoilla, kansainvälinen yhteistyö ja taitajakisat lisäävät yhteistyötä koulutusorganisaatioiden ja työpaikkojen välillä 

• opettajat vastaavat työelämän tarpeisiin, suunnittelevat ja toteuttavat yrityskohtaista, alakohtaista koulutusta ja yhteisiä projekteja työelämän kanssa.

• opettajat ottavat huomioon monimuotoiset, erilaisten opiskelijoiden tarpeet 

• opettajat tukevat oppijoita yksilöllisten oppimissuunnitelmien avulla 

• opettajat hallitsevat pedagogisen oppimista tukevan ohjauksen erilaisissa oppimisympäristöissä 

• opettajat luovat toiminnallaan turvallisen oppimisympäristön 

• opettajat tukevat opiskelijaa yksilönä ryhmässä 

• opettajat käyttävät oppimista edistäviä opetusmenetelmiä joustavasti erilaiset oppijat huomioiden 

• opettajat ovat siirtyneet opettamisen suunnittelusta oppimisen mahdollistavaan suunnitteluun 

• opettajat kehittävät pedagogista osaamistaan 

• opettajat toimivat autenttisissa tilanteissa ja 

• opettajat toimivat erilaisissa oppimisympäristöissä.

• opettajalla on käytännön työkokemusta ja he hallitsevat opetettavan asia käytännössä 

• opettajalla on vahva alan ammattitaito 

• opettaja tekee vuoroin työtä oppilaitoksessa ja vuoroin työelämässä 

• opettajat osallistuvat säännöllisin väliajoin työelämäjaksoille 

• opettajat tekevät työelämälähtöisiä projekteja työelämän kanssa yhteistyössä 

• opettajat osallistuvat kansainvälisiin vaihtoihin 

• opettajilla on teknologiaosaamista 

• opettajilla on yrittäjyysosaamista 

• opettajat ovat asiakaspalveluhenkisiä 

• opettajat osallistuvat ammatillisten aineiden lyhyt- ja pitkäkestoisiin täydennys- ja jatkokoulutuksiin 

• opettajat osallistuvat alan kehittämishankkeisiin 

• opettajat osallistuvat uuden teknologian toteuttamishankkeisiin

Koulutuksen ja työelämän yhteistyöosaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan seuraavaksi:

Opiskelijan kohtaajan ja kuuntelijan työnkuva muotoutuu aineistolähtöisesti pedagogisen osaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan seuraavaksi: 

Kaikki ammatilliset opettajat ovat kokonaistyöajassa, jolloin opetus voi ajoittua mihin vuorokauden tai vuodenaikaan tahansa. Opettajan työnkuvaan kuuluu opetuksen lisäksi joustavasti mm kehittämis- ja johtotehtäviä.

Ammattialan vastuullisen kehittäjän työidentiteetin jatkuva rakentaminen on välttämätöntä, koska ammatillinen taitotieto kehittyy ja muuntuu koko ajan. Yksittäisten toimialojen osaamistarpeet laajenevat verkostojen ja verkostoissa toimijoiden osaamistarpeiksi. Ammatillisen opettajan ammattiopetuksen vastuusta osa on siirtynyt työpaikoille työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen myötä.

Kehittämissuunnitelmassa 2007–2020 esitetään vaatimus perustutkintojen

työelämälähtöisyyden edelleen kehittämisestä. Tutkimustulokset viittaavat ammatillisen opettajan ammatti-identiteetin ja ammattialojen kehityksen murrokseen. Opettajan ammattialan vastuullisen kehittäjän työidentiteetti muodostuu opettajan ja kouluyhteisön, työpaikkojen ja alan alueellisten ja kansainvälisten verkostojen vuorovaikutuksessa.

Ammattialan vastuullisen kehittäjän työnkuva, aineistolähtöisesti, ammatillisen osaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan: 

http://www.alvar.fi/ajankohtaista/2013_01/1_2_aila_paaso.pdf

Näitä edellä mainittuja asioita on nykyisessä työpaikassani Länsi-Uudenmaan aikuisopisto Luksiassa hyödynnetty organisaatiomuutoksien aikana, joita on ollut kahden viimeisen vuoden aikana kaksi ja sitä ennen kaksi. Omassa työssäni olen myös päässyt osallistumaan erilaisiin hankkeisiin ja työryhmiin kehittämisen osalta. Olemme myös benchmarkingin avulla laatineet koulutustarjotinmallin omille tuotteillemme Luksiassa.

Usein mietin, että aloitan opettajaopinnot ja aina ne vain jäivät. Nyt kun olen opiskellut Kaspereita ja pedagogisia opintoja, niin olen huomannut mitä kehitettävää työskentelyssäni on jatkossa. Olen saanut paljon uusia oppimistekniikoita, menetelmiä ja vertaistukea omaan työhön. Aloitin aikuisopisto Innofocuksessa ohjaajana ja tutkintojen arvioinneissa toimimalla työnantajan edustajana. Seuraavaksi siirryin kouluttajaksi ja siitä vastuukouluttajaksi. Tällä hetkellä toimin tutkintovastaavana kiinteistö-, isännöinti- ja turvallisuusalalla. Työni on motivoivaa ja saan kehittää tutkintotilaisuuksiin liittyviä toimenpiteitä, tuotteistaa uusia koulutuksia ja laatia opetussuunnitelmia. Mikä parasta saan tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa ja olen sitoutunut työhöni ja jatkuvaan ammatilliseen kasvuun läpi elämän.

Työyhteisömme kannustaa kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistamme tarjoamalla mahdollisuuksia ja tukemalla sekä antamalla haasteita. Lähiesimieheltäni saan myös riittävästi palautetta. Palautteen antaminen on tärkeää koska se auttaa toimimaan tavoitteiden mukaisesti, helpottaa oppimista, lisää motivaatiota asettaa korkeampia tavoitteita, tunnistamaan virheitä ja lisää koettua valtaa sekä sisäistä motivaatiota. (esim. De Nisi, Cafferty & Meglino 1984;Ruohotie 1993, 260-284; London 1996). Palaute lisää itsetuntemusta ja halua tehdä itsearviointia.

Palautteessa on myös riskinsä: se voi olla negatiivistä ja paljastaa heikkouksia tai puutteita (Fedor, Rensvold & Adams 1992; Ruohotie 1993,260–284).

Omassa työskentelyssäni olen yrittänyt ottaa huomioon erilaiset oppijat ja heidän tapansa sietää palautetta. Toimin myös yrittäjänä isännöitsijän työssä ja siinä olen joutunut opettelemaan sietämään negatiivistä palautetta aiheesta ja aiheettomasti. Ongelmanratkaisutaidot sekä organisointikyvyt ovat kasvaneet tässä työssä samoin kuin opettajanakin. Näissä asioissa koen oppineeni eniten toimimalla käytännön työssä ja joutumalla ratkomaan erilaisten ihmisten näkemys- yms. eroavaisuuksia.

Olen myös erittäin kiitollinen, että olen päässyt opiskelemaan. Nautin kovasti opiskelustani HAMK:issa ja nyt oli oikea aika lähteä opiskelemaan. Perhe on tukenut ja kannustanut opiskeluani samoin te opettajamme. 

Asia mikä on omassa työsuhteessani aiheuttanut välillä motivaatiopuutteen tunteen on jatkuvat määräaikaiset työsuhteet. Vuodesta 2006 olen toiminut kouluttajana ja vastuukouluttajana vuoden kestävällä määräaikaisella työsopimuksella. Kaksi viimeisintä vuotta olen toiminut lisäksi tutkintovastaavana.  Joka vuosi haen omaa työpaikkaani uudelleen. Pidän joka tapauksessa työstäni paljon ja koen antavani ja saavani työstäni joka päivä jotain uutta.

Ammatillisen opettajan työ - Heli Halonen

AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖHYVINVOINNIN PERUSTANA ON AMMATTITAITO JA POSITIIVINEN SUHTAUTUMINEN

Opettajan työhön vaikuttavat monet tekijät: opettajat itse, yhteiskunta, työyhteisö, oppilaitoksen toimintaympäristö, talouselämä, työnantajat, oppilaitoksen ylläpitäjät, ammattijärjestöt, opetusviranomaiset, opiskelijoiden huoltajat, tutkijat ja opettajien kouluttajat. Ammatillisessa koulutuksessa opettajan työn hallitsemattomuuden tunnetta ovat lisänneet tutkintojärjestelmän, ammattinimikkeiden, koulutuksen rahoituspohjan sekä itse oppilaitosten organisatoristen puitteiden jatkuvat muutokset. Eri tahoilta tulevat odotukset vaikuttavat opettajan omaan käsitykseen työstään. Jotta opettajalla ja hänen tekemällään työllä olisi mahdollisuuksia onnistua, tulee opettajan käsitykset omista ja opetustyön mahdollisuuksista olla positiiviset. (Seinä 2009, 126-127.)

Ihminen on elämässään ja työyhteisön jäsenenä vapaampi kuin luuleekaan. Hänella on valittavanaan usempia vaihtoehtoja. Omat ajatuksensa sekä toiminta- ja suhtautumistapansa voi aina valita. On orientoiduttava siten, että näemme elämässämme, työssämme ja työyhteisössämme mahdollisuudet löytää iloa ja omaa hyvinvointiamme ja jaksamistamme tukevia elementtejä. (Seinä 2009, 125-126.)

Ammatillisen opettajan työhyvinvoinnin lähtökohtana on mielestäni hänen ammattitaitonsa. Opetettavan ammatin osaaminen on opettajalle kaiken perusta. Mikäli sitä ei ole, opettaja ei voi hyödyntää valinnan vapauttaan ja tuntea oloaan rennoksi oppilaitosympäristössä. Sen sijaan hänen voimavarojaan kuluu liiaksi jokapäiväiseen selviämiseen työtehtävistä, ammattitaidottomuutensa peittelyyn ja virheiden välttelemiseen. Ammatillisen opettajan ammattitaito on toinen peruspilari ammatillisen opettajan työlle. Sen avulla opettaja saa hyödynnettyä substanssiosaamistaan tehokkaasti oppijoiden hyödyksi ja pystyy olemaan mukana oman työympäristönsä kehittämistyössä.

Mielestäni ammatillisen opettajan työ on kaikista sitä ohjaavista säännöksistä ja reunaehdoista huolimatta erittäin itsenäistä ja vapaata. On taito kyetä hyödyntämään tuo vapaus oman ja muiden työhyvinvoinnin eduksi eikä kääntää sitä taakaksi. Työuran alussa tuo vapaus ja itsenäisyys, muun muassa suunnitella itse opintokokonaisuuksien opetusta, voi tuntuakin suurelta haasteelta. Kokemuksen karttuessa opettajalla on mahdollisuus itse kehittää ja muuttaa työskentelynsä rutiineja. Itse olen kokenut selvästi sen, että työhyvinvointini on kasvanut kokemukseni myötä. Olen paremmin työtehtävieni tasalla, ymmärrän työyhteisössä käytävää keskustelua sekä tunnistan mahdollisuuteni vaikuttaa omaan työhöni ja kehittää oman opintoalan toimintaa. Tämän myötä kokemukseni työstä ja työyhteisöstä on entistäkin positiivisempi.

Lähde:

Seinä, S. 2009. Stressistä työhyvinvointiin. Teoksessa Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 125-150.

Yhteisöllisyyden edistäminen työssäoppimispaikkojen keskuudessa - Katja Nurminen

Omalla ammattialallani suurin osa työssäoppimispaikoista on yhden tai kahden hengen mikroyrityksiä. Alallamme on ns. ”pienet piirit” ja usein törmää siihen että ideoita sekä tietoja pantataan ja yhteistyötä yritysten kesken ei juuri ole. Tietoja pantataan kilpailevalta yritykseltä, mutta myös opiskelijoilta, jottei tieto vain saavuta kilpailevaa yritystä.

Vierailen opiskelijoiden työssäoppimispaikoilla säännöllisesti ja joka käynnin jälkeen mietityttää –jopa hiukan harmittaa kun työpaikkaohjaajilla ei ole ikinä mitään kysyttävää. Kaikki tuntuu olevan aina ”selvää pässinlihaa”. Jopa tutkinnon perusteetkin ovat selkeät eivätkä herätä mitään kysymyksiä. Itse käyn aina tutkinnon perusteet läpi TOP-käyntien yhteydessä, mutta tiedän etteivät ne nopealla läpikäynnillä niin vain aukea. Tämä usein johtaa siihen, ettei osata analysoida opiskelijan taitoja /kehittymistä oikein tai jopa ei osata antaa oikean tyyppisiä työtehtäviä.

Kysymättömyys saattaa johtua siitä, että ei vain uskalleta kysyä tai yritetään säästää työaikaa ja selvitä ohjaavan opettajan käynnistä mahdollisimman nopeasti. Toki poikkeuksiakin onneksi on J ja asioista keskustellessa saattaa joissakin paikoissa hujahtaa hetkessä tunti.

Some voisi olla ratkaisu tuohon ”kysymättömyyteen” ja työssäoppimispaikkojen tuomiseen ”lähemmäksi toisiaan”. Harkinnassa on perustaa FB-ryhmä opiskelijoille ja TOP paikoille. Tuolla voisi opettaja ohjata aika hyvin TOP paikkoja kiireettömästi ja luulisin että tämä tapa madaltaisi työpaikkaohjaajien kynnystä kysyä erilaisista asioista.

Todella moni alani yrityksistä on jo Facebookissa ja markkinoi siellä yritystään eli olettaisin ettei tekniset asiat hankaloita idean toteuttamista. Toki on niitäkin yrityksiä, joissa IT-asiat eivät ole tuttuja /käytössä – yrityksessä ei välttämättä ole edes kassakonetta, mutta näiden yritysten työpaikkaohjaajien kanssa ei yleensä ole jutun juuresta puutetta. Näissä yrityksissä TOP paikkakäynneillä kahvitellaan vähintään se tunti ja jutellaan hyvinkin avoimesti J

Ammatillisen opettajan työ - Kristiina Muhonen

Oppilashuollosta epätietoisuutta

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tuli voimaan 2014 elokuun alusta. Se kattaa oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Oppilashuollosta epätietoisuutta, otsikoidaan Opettaja lehden 2014 marraskuun numeron näköislehdessä verkossa http://content.opettaja.fi/epaper/20141107/4/index.html. Lakiin sisältyy uusi opettajiakin koskeva velvoite. Jos koulun tai oppilashuollon työntekijä arvioi opiskelijan tarvitsevan oppilashuollon palveluita, hänen on viipymättä otettava yhteyttä psykologiin tai kuraattoriin. Työntekijä tekee yhteydenoton yhdessä opiskelijan kanssa, tieto tulee myös antaa alaikäisen huoltajalle. Tämän jälkeen katsotaan onko tarpeen koota monialainen asiantuntijaryhmä. Epätietoisuutta on aiheuttanut se, että kenen vastuulla on koota monialainen asiantuntijaryhmä ja kuka tekee opiskeluhuoltokertomuksen. Monialaisen ryhmän kokoaa se, joka tarpeen huomaa eli laissa ei ryhmän kokoamista ole erikseen säädetty kenenkään tietyn henkilön velvollisuudeksi. Artikkelissa todetaan, että useissa oppilaitoksissa tämä vastuu on sälytetty opettajalle. Odotukset laista ovat olleet täysin päinvastaisia eli eikö oppilashuolto voitaisi jättää oppilashuollon ammattilaisille?

Lain hengen mukaisesti opiskelijalle tulee turvata varhainen tuki ja opiskeluhuolto toteutetaan monialaisena yhteistyönä. Opettaja tapaa opiskelijoita usein, lähes päivittäin ja hän voi havaita opiskelijan käytöksessä tai olemuksessa huolta herättäviä muutoksia. Itse en koe niin että vastuu olisi sälytetty opettajalle. Oman kokemukseni mukaan monialaisen asiantuntijaryhmän työnjako, kirjaaminen ja vastuu sovittiin sen mukaisesti kenellä työntekijöistä oli kyseiseen tapaukseen liittyen paras osaaminen. Hyvää oli myös se, että opiskelija itse sai olla vaikuttamassa häntä koskeviin päätöksiin. 

Ammatillisen opettajan työ - Pertti Puhakainen

Aikuiskoulutuksen tehtävänä on keskittyä lähinnä työelämäntaitoja edistävään opetukseen: haetaan valmiuksia työelämässä esiintyvien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. Aikuiskoulutuksessa painopiste tuleekin kohdistaa ammatillista kasvua tukevaan koulutukseen, joissa keskeisinä tekijöin ovat opettajien substanssiosaaminen sekä pedagogiset taidot. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Tätä käsitystä tukee Ammatillisen opettajan käsikirjassa kohdassa ”Työelämätaitoja edistävä opetus” sivuilla 26-27 esitetty yhteenveto tekijöistä, jotka aiheuttavat koulutukseen liittyviä tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden tunteita. Taulukossa on myös esitetty niiden pohjalta on johdettuja koulutuksen kriittisiä menetystekijöitä.

Tutkimus osoitti, että mm. vuorovaikutteinen toimintatapa, opetusmenetelmien monipuolinen käyttö, työelämäyhteyden toteutuminen sekä opetuskokonaisuuksien hyvä suunnittelu ja rakenteellinen selkeys olivat vähintäänkin tyydyttävää tasoa. Sen sijaan oltiin tyytymättömiä opettajan substanssiosaamiseen sekä opetusympäristöön ja ilmapiiriin.

Miten määritellään ammatillinen opettaja?

Aikuisopistojen tehtävänä tulee olla keskittyä lähinnä työelämäntaitoja edistävään opetukseen, jonka kautta haetaan valmiuksia työelämässä esiintyvien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. Opettajalta vaadittavan pätevyyden on tätä myös tuettava: riittävä substanssiosaaminen ja pedagoginen osaaminen.

Monesti tämän lisäksi kuitenkin edellytetään ammattikorkeakoulutusta kyseiseiltä alalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joillekin aloille ei löydy opettajaa, joka täyttäsi nämä ammattitaitovaatimukset. Mikäli on ammattikorkeakoulututkinto, niin substanssiosaaminen alalta on johtotehtävistä, ei kyseisen tutkinnon ammattitaitovaatimusten ja tutkintokriteereiden mukaisista käytännön työtehtävistä. Ja mikäli käytännön työtehtävistä on riittävä substanssiosaaminen sekä pedagoginen osaaminen, niin ei ole ammattikorkeakoulututkintoa. Vaadittavan pätevyyden puuttuessa hyvillekin substanssiosaajille tarjotaan ainoastaan vuoden kestävää työsuhdetta. Useimmiten he joko kieltäytyvät työtarjouksesta tai hakeutuvat toiseen oppilaitokseen, jossa ammattitaitovaatimukset ovat lievemmät (ammattiaineiden osalta ei edellytetä korkeakoulututkintoa).

Tällaisissa valintatilanteissa oppilaitoksen tulisi todella tarkkaan miettiä Ammatillisen opettajan käsikirjassa esitettyjä keskeisiä koulutuksen tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen vaikuttavia tekijöitä huomioiden erityisesti opettajan substanssiosaaminen sekä hyvä opetusympäristö ja ilmapiiri. Hyvän oppimisympäristön luomiseen tarvitaan opettajalta sekä pedagogista osaamista että hyvää substanssiosaamista, jotta oppimisympäristö mahdollisimman hyvin vastaisi opittavan ammatin vaatimuksia.

Opettajan substanssiosaaminen nousee esille erityisesti tilanteissa, joissa opetusta tulee suunnata opiskelijan tason huomioon ottavalla ja ammattitaitovaatimukset täyttävällä tavalla henkilökohtaisen opetussuunnitelman kautta.

Onko siis järkevää painottaa sellaista muodollista pätevyyttä, jolle ei ole löydy perusteita koulutuksen tuloksellisuuden kannalta vaan saattaa jopa heikentää sitä?

Lähde: Ammatillisen opettajan käsikirja, Hämeen ammattikorkeakoulu, 2009.

Ammatillisen opettajan työ - Pentti Sallinen

Toimin tällä hetkellä NAO-opiskelijoiden ryhmän ohjaajana. Heidän opiskelua ohjaavat ops ja kone- ja metallialan näyttötutkintotoimikunnan arviointikriteerit.

Näyttötutkintoperusteisessä opiskelussa työskentelyä ohjaa myös lainsäädölliset määräykset.

Opettajan työnkuvan muutos näkyy kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa. Erilaisissa tilanteissa on lainsäädännölliset vaatimukset sekä kustannustehokkuuden paineet.

Voisiko uudet palvelut esim. pilvipalvelut tiedon hallinnassa muuttaa opetustyötä palvelemaan opiskelijan jokapäiväistä työskentelyä.

Nämä ja monet muut vaihtoehdot pitäisi ottaa huomioon kun laaditaan uusia opetussuunnitelmia. Myös opettajien koulutus käyttämään uusia tiedon hankinta menetelmiä pitäisi saada päivitettyä vastaamaan tulevaisuuden tavoitteita.

Opettajan vaikutus mahdollisuudet opinlaitoksen rehtorin antamiin ohjeistuksiin näkyy lähinnä tiimipalavereissa, joissa käsitellään käytännön toteutuksia ja käytänteitä.

Kustannustehokkuudesta on tullut pysyvästi toimintaa ohjaava elementti. Sillä se ohjaa opettajan työtä käytännössä. Ennakoiva suunnistelu korostuu koska ryhmäkoko kasvaa opetus- tehokkuuden myötä.

Opettajalla täytyy olla myös asiakirjojen sujuva hallinta. Mikä heijastuu atk-laitteiden ohjelmien toiminnan tehokkuuteen. Mielestäni tetokoneohjelmien tehokas käyttö on vielä puutteellista.

Jos järjestelmät saataisiin palvelemaan opettajan jokapäiväistä työskentelyä, niin opettajan työn tehokkuus ja työhyvienvointi paranisi olennaisesti.

Opettajan työtä tulisi tarkastella enemmän kokonaisvaltaisemmin. Ja tarkastella mitkä asiat kuormittavat opettajaa käytännön opetuksessa.

Opetustyön muutoksiin tulisi vastata  lisäämällä opettajien koulutusta .Työelämässä tapahtuvilla harjoitus jaksoilla ja kurssituksilla. Koulutukset lisäisivät opettajien työelämätuntemusta  sekä parantaisivat työsisäjaksamista.

Lähde: Helander,Jaakko(toim) Ammatillisen opettajan käsikirja Hamk www.hamk.fi/julkaisut.

Pentti Sallinen