Kuka opettaa ja mitä? - Marko Heinonen

Koko Euroopassa on todettu, että koulutuksella voidaan parantaa yksilön sopeutumista yhteiskunnallisessa murroksessa. Koulutuksella on keskeinen rooli syrjäytymisen ehkäisylle, sekä toisaalta yhteiskunnan kilpailukyvyn kehittäjänä. Ammattiopistojen roolin vahvistuminen alueellisena sekä valtakunnallisena toimijana on opetuksen uusi haasteellinen tehtävä. Opetuksellisesti tämä tarkoittaa yhä tiiviimpää yhteistyötä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämän odotetaan antavan opettajille ja ohjaajille mahdollisuuden rakentaa yhä yksilöllisimpiä opintopolkuja opiskelijoille. Työelämän paineet ja työssä jaksaminen kehittyvien työtapojen kanssa, luo tulevaisuuden opettajille erityisen aseman yhteiskunnan kehittämisessä.

Kuka opettaa ja mitä?

Tulevaisuudesta ei voi antaa kuin hyviä tai huonoja arvauksia. Olemme kuitenkin myös itse päättämässä millaista työtä me kuluttajina haluamme tulevaisuudessa ostaa ja miten ja missä se on tehty. Opettajan työn kannalta olisi tärkeää antaa siihen sopivat raamit tai ajat, jotta voisimme edelleenkin olla ammattiylpeitä opetettavistamme.

Opetusten järjestäjien kasvamisesta tulee paineita ostaa opetusta myös ulkopuolisilta tahoilta. Tämä voi merkitä myös sitä, että emme voi olla aina varmoja onko kouluttajat pedagogisesti päteviä. Ellemme pidä yhdessä liiton kanssa siitä huolta, että opetuksen kasvatuksellinen taso on myös taattava. Parhaimmillaan ulkoistettu opetus voi olla myös erittäin hyvä ratkaisu, joka keskittyy kehittyvään asiantuntiuuteen.

Lähteet:

Jaakko Helander. Ammatillisen koulutuksen käsikirja

www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf

Oppimis- ja työyhteisö -opintojakson kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

Opettajan työssä jaksamisesta - Matti Keinonen

Opettajan työ on radikaalisti muuttunut vuosikymmenien ajan, työelämän muuttumisen ja jatkuvien tehokkuusvaatimusten vuoksi. Tehokkuus ja tuloksellisuus tuovat uusia haasteita” opettajan työssä jaksamiseen ja sitä kautta oppilaiden oppimiseen. Ennen työpaikallani oli koko henkilökunta samassa ”tasossa”, mutta organisaation muuttuessa johto muutti norsunluutorneihinsa ja katosi meidän päivittäisestä arjesta. Samoin kävi tiimipalaverien, nyt niissä puhutaan tuloksesta ja kannattavuudesta, kun ennen keskityttiin opettamiseen. Väitän, että tämä on yksi syy kansallisesti kaikissa oppilaitoksissa henkilökunnan työtyytyväisyyden laskuun!

Sopivatko johdon näkemykset organisaation toiminnasta yhteen opettajien näkemyksiin? Valitettavasti ei, sillä johtaminen tapahtuu ylhäältä päin, emme enää kulje samassa tasossa ja sana pakollinen toistuu liian usein mm. palaverikutsuissa. Työn kehittäminen tulisi lähteä työn kautta, eli siitä työstä jota opettajat tekevät. Dokumentteja tästä ei ole, paitsi kokousten pöytäkirjat.

Opettajilla on usein omat tapansa kehittää omaa työtään ns. hiljaisen tiedon kautta. Opettajien tulisikin tehdä enemmän yhteistyötä keskenään esim. niin, että työharjoittelujen aikana tapahtuvaa oppimista seuraisi muiden alojen opettaja. Esimerkiksi äidinkielen opettaja voisi korjata puhuttua kieltä tai laadittuja raportteja/ ryhmätöitä. Näin syntyisi jonkinlaisia työpajoja, joista oppijat saisivat enemmän ja monipuolisemmin oppimista. Edellä mainittu olisi hyvä keino, jota voisi oppilaitoksissa kokeilla. Omalla kohdallani opiskeluvalmentaja voisi samaan aikaan ohjata tutkintosuunnitelman tekoa aiheesta (vaikka vielä maahanmuuttajien kielen opettaja olisi mukana), joka työluokassa toteutuisi. Näin prosessi saisi oikeat mittasuhteen ja kaikki osapuolet uutta tietoa.

Itseohjautuvuus on täysin riippuvainen työorganisaatiosta ja työkulttuurista, sitä joko tuetaan tai ei tueta työpaikoilla. Työpaikoilla voidaan olla hyvinkin jämähtäneitä, vaikka oppija haluaisi muuttua ja muuttaa toimintapajoja. Kaikki eivät vain osaa itseohjautua oppiakseen, sillä tämä edellyttää oppijalta vastuuta ja tietoisuutta omasta oppimisesta.

Ammatillisen opettajan yksi tärkeimmistä oppimisympäristöistä on työpaikka, koska työsuoritteiden oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Osaako oppija organisoida itseään oppijaksi?

Dialogiosaamisella on kaikkeen suuri vaikutus. Mielestäni kuuntelemisen osaaminen on yksi opettajan perustyökaluista. Työpaikoilla dialogiosaamattomuudella on suuri vaikutus koko työyhteisöön ja sen peilivaikutus näkyy oppilaiden oppimisessa (Helena Aarnio, dialogia etsimässä).

Lähteet:
Seinä Seppo. Stressistä hyvinvointiin/Ammatillisen opettajan käsikirja
Helakorpi Seppo. AMMATILLLISEN OPETTAJAN ASIANTUNTIJUUS
Qvist Andreas. HILJAINEN TIETO TYÖSSÄ OPPIMISESSA – Hiljaisen tiedon siirtyminen työpaikalla Pro gradu –tutkielma, Kadettikurssi Ilmavoimalinja. Maaliskuu 2009
Aarnio Helena. Dialogia etsimässä