Ammatillisen opettajan työ - Kristiina Muhonen

Eettisyydestä

Lähihoitajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmistä arvostava kohtaaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus sekä työyhteisö ja yhteiskunta.  Näitä on tällä viikolla pohdittu ammatillisen hoitotyön kurssilla kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa.  Pohdinnan tuotoksena syntyi posterinäyttely koulun käytävälle. Opiskelijat toivat esille omien kokemustensa kautta käytännön hoitotyön esimerkkejä laadukkaasti toteutetusta hoitotyöstä. Tämän posterinäyttelyn tarkoituksena on herättää keskustelua hyvästä hoidosta ja olla esimerkkinä muille lähihoitajaopiskelijoille. Ensi viikolla käymme tarkistamassa näyttelyn yhteyteen jätetyn palautelaatikon mihin ”ohikulkijat” saavat jättää omia kokemuksiaan.

Opettajan työ on myös ihmissuhdetyötä. Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus ovat samankaltaisia kuin hoitotyötä ohjaavat eettiset periaatteet. Opettaja joutuu miettimään eettisiä periaatteita monelta kantilta, erityisesti minua on mietityttänyt opettajan ja oppijan välinen suhde. Opettajan tulee hyväksyä ja ottaa huomioon oppija ainutkertaisena ihmisenä ja suhtautua oppilaaseen inhimillisesti. Tässä on haasteensa kun opiskelijoiden erilaiset käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Nykytieteen mukaan käytöshäiriö ei ole nuoren luontaista pahaa vaan hoivan puutteen tai traumaattisten kokemusten aikaansaamaa psyykkistä kyvyttömyyttä, kirjoittaa psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pirkko Lehto – Salo Helsingin sanomissa 2012. Lehto- Salon mukaan käytöshäiriöisellä nuorella on usein taustalla muitakin ongelmia kuten muun muassa tarkkaavaisuushäiriöitä, masennusta, päihdehäiriöitä ja itsetuhoisuutta. Lehto – Salon kirjoitus on siitä hyvä näkökulma että se voi lisätä opettajan ymmärrystä opiskelijan käyttäytymistä kohtaan ja toki tarpeen mukaan opettaja ohjaa opiskelijan tarvittaessa opiskelijahuollon piiriin.

Nuoren käytöshäiriö vaatii aikuisilta jämäkkyyttä. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1366361685918

Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet. http://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20ammattietiikka%20ja%20eettiset%20periaatteet

Ammatillisen opettajan työ - Taina Kunttu

Opetussuunnitelma (14 §)

Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä koulutusta varten opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma tulee kodin ja oppilaitoksen yhteistyön sekä opiskelijahuollon osalta laatia yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, jotka vastaavat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanosta. Koulutuksen järjestäjän tulee määrätä myös kodin ja oppilaitoksen yhteistyön sekä opiskelijahuollon järjestämistavasta.

Opetussuunnitelma tulee laatia siten, että se antaa opiskelijalle mahdollisuuden tehdä yksilöllisiä opintoja koskevia valintoja ja käyttää tarvittaessa myös muiden ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien antamaa opetusta. 

Opetussuunnitelmien laatiminen on muutosten alla kaikissa oppilaitoksissa tällä hetkellä ja siten erittäin ajankohtainen asia. Rahoituksen muutokset aiheuttavat paljon muutoksia opetussuunnitelmien sisältöihin ja opiskelijoiden arviointiin ja todistuksien laatimiseen.

Alla linkkejä opetussuunnitelmien ja tutkintoihin liittyvistä uudistuksista:

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/koulutustoimikuntien_laadullisen_ennakoinnin_selvitysten_yhteenveto_2 

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/muutoksia_ammatillisssa_tutkinnoissa 

• http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/103/0/osaamisperusteisuus_todeksi_askelmerkkeja_koulutuksen_jarjestajille_-tukimateriaali_julkaistu

• opettajilla on aitoa työelämätuntemusta ja työelämälähtöisen osaamisen ennakointivalmiuksia 

• opettajien ohjausrooli opiskelijoiden työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen järjestämisessä, aikuisopiskelijoiden yksilöllisten oppimispolkujen henkilökohtaistamisessa ja työpaikkaohjaajien ohjaamisessa on vahva 

• opettajat toimivat saumattomassa yhteistyössä työelämän verkostojen ja työpaikkaohjaajien kanssa 

• opettajien ja työpaikkaohjaajien vaihdot, tet-jaksot, ammatinopetus työpaikoilla, kansainvälinen yhteistyö ja taitajakisat lisäävät yhteistyötä koulutusorganisaatioiden ja työpaikkojen välillä 

• opettajat vastaavat työelämän tarpeisiin, suunnittelevat ja toteuttavat yrityskohtaista, alakohtaista koulutusta ja yhteisiä projekteja työelämän kanssa.

• opettajat ottavat huomioon monimuotoiset, erilaisten opiskelijoiden tarpeet 

• opettajat tukevat oppijoita yksilöllisten oppimissuunnitelmien avulla 

• opettajat hallitsevat pedagogisen oppimista tukevan ohjauksen erilaisissa oppimisympäristöissä 

• opettajat luovat toiminnallaan turvallisen oppimisympäristön 

• opettajat tukevat opiskelijaa yksilönä ryhmässä 

• opettajat käyttävät oppimista edistäviä opetusmenetelmiä joustavasti erilaiset oppijat huomioiden 

• opettajat ovat siirtyneet opettamisen suunnittelusta oppimisen mahdollistavaan suunnitteluun 

• opettajat kehittävät pedagogista osaamistaan 

• opettajat toimivat autenttisissa tilanteissa ja 

• opettajat toimivat erilaisissa oppimisympäristöissä.

• opettajalla on käytännön työkokemusta ja he hallitsevat opetettavan asia käytännössä 

• opettajalla on vahva alan ammattitaito 

• opettaja tekee vuoroin työtä oppilaitoksessa ja vuoroin työelämässä 

• opettajat osallistuvat säännöllisin väliajoin työelämäjaksoille 

• opettajat tekevät työelämälähtöisiä projekteja työelämän kanssa yhteistyössä 

• opettajat osallistuvat kansainvälisiin vaihtoihin 

• opettajilla on teknologiaosaamista 

• opettajilla on yrittäjyysosaamista 

• opettajat ovat asiakaspalveluhenkisiä 

• opettajat osallistuvat ammatillisten aineiden lyhyt- ja pitkäkestoisiin täydennys- ja jatkokoulutuksiin 

• opettajat osallistuvat alan kehittämishankkeisiin 

• opettajat osallistuvat uuden teknologian toteuttamishankkeisiin

Koulutuksen ja työelämän yhteistyöosaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan seuraavaksi:

Opiskelijan kohtaajan ja kuuntelijan työnkuva muotoutuu aineistolähtöisesti pedagogisen osaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan seuraavaksi: 

Kaikki ammatilliset opettajat ovat kokonaistyöajassa, jolloin opetus voi ajoittua mihin vuorokauden tai vuodenaikaan tahansa. Opettajan työnkuvaan kuuluu opetuksen lisäksi joustavasti mm kehittämis- ja johtotehtäviä.

Ammattialan vastuullisen kehittäjän työidentiteetin jatkuva rakentaminen on välttämätöntä, koska ammatillinen taitotieto kehittyy ja muuntuu koko ajan. Yksittäisten toimialojen osaamistarpeet laajenevat verkostojen ja verkostoissa toimijoiden osaamistarpeiksi. Ammatillisen opettajan ammattiopetuksen vastuusta osa on siirtynyt työpaikoille työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen myötä.

Kehittämissuunnitelmassa 2007–2020 esitetään vaatimus perustutkintojen

työelämälähtöisyyden edelleen kehittämisestä. Tutkimustulokset viittaavat ammatillisen opettajan ammatti-identiteetin ja ammattialojen kehityksen murrokseen. Opettajan ammattialan vastuullisen kehittäjän työidentiteetti muodostuu opettajan ja kouluyhteisön, työpaikkojen ja alan alueellisten ja kansainvälisten verkostojen vuorovaikutuksessa.

Ammattialan vastuullisen kehittäjän työnkuva, aineistolähtöisesti, ammatillisen osaamisen toivottavan tulevaisuuden mukaan: 

http://www.alvar.fi/ajankohtaista/2013_01/1_2_aila_paaso.pdf

Näitä edellä mainittuja asioita on nykyisessä työpaikassani Länsi-Uudenmaan aikuisopisto Luksiassa hyödynnetty organisaatiomuutoksien aikana, joita on ollut kahden viimeisen vuoden aikana kaksi ja sitä ennen kaksi. Omassa työssäni olen myös päässyt osallistumaan erilaisiin hankkeisiin ja työryhmiin kehittämisen osalta. Olemme myös benchmarkingin avulla laatineet koulutustarjotinmallin omille tuotteillemme Luksiassa.

Usein mietin, että aloitan opettajaopinnot ja aina ne vain jäivät. Nyt kun olen opiskellut Kaspereita ja pedagogisia opintoja, niin olen huomannut mitä kehitettävää työskentelyssäni on jatkossa. Olen saanut paljon uusia oppimistekniikoita, menetelmiä ja vertaistukea omaan työhön. Aloitin aikuisopisto Innofocuksessa ohjaajana ja tutkintojen arvioinneissa toimimalla työnantajan edustajana. Seuraavaksi siirryin kouluttajaksi ja siitä vastuukouluttajaksi. Tällä hetkellä toimin tutkintovastaavana kiinteistö-, isännöinti- ja turvallisuusalalla. Työni on motivoivaa ja saan kehittää tutkintotilaisuuksiin liittyviä toimenpiteitä, tuotteistaa uusia koulutuksia ja laatia opetussuunnitelmia. Mikä parasta saan tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa ja olen sitoutunut työhöni ja jatkuvaan ammatilliseen kasvuun läpi elämän.

Työyhteisömme kannustaa kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistamme tarjoamalla mahdollisuuksia ja tukemalla sekä antamalla haasteita. Lähiesimieheltäni saan myös riittävästi palautetta. Palautteen antaminen on tärkeää koska se auttaa toimimaan tavoitteiden mukaisesti, helpottaa oppimista, lisää motivaatiota asettaa korkeampia tavoitteita, tunnistamaan virheitä ja lisää koettua valtaa sekä sisäistä motivaatiota. (esim. De Nisi, Cafferty & Meglino 1984;Ruohotie 1993, 260-284; London 1996). Palaute lisää itsetuntemusta ja halua tehdä itsearviointia.

Palautteessa on myös riskinsä: se voi olla negatiivistä ja paljastaa heikkouksia tai puutteita (Fedor, Rensvold & Adams 1992; Ruohotie 1993,260–284).

Omassa työskentelyssäni olen yrittänyt ottaa huomioon erilaiset oppijat ja heidän tapansa sietää palautetta. Toimin myös yrittäjänä isännöitsijän työssä ja siinä olen joutunut opettelemaan sietämään negatiivistä palautetta aiheesta ja aiheettomasti. Ongelmanratkaisutaidot sekä organisointikyvyt ovat kasvaneet tässä työssä samoin kuin opettajanakin. Näissä asioissa koen oppineeni eniten toimimalla käytännön työssä ja joutumalla ratkomaan erilaisten ihmisten näkemys- yms. eroavaisuuksia.

Olen myös erittäin kiitollinen, että olen päässyt opiskelemaan. Nautin kovasti opiskelustani HAMK:issa ja nyt oli oikea aika lähteä opiskelemaan. Perhe on tukenut ja kannustanut opiskeluani samoin te opettajamme. 

Asia mikä on omassa työsuhteessani aiheuttanut välillä motivaatiopuutteen tunteen on jatkuvat määräaikaiset työsuhteet. Vuodesta 2006 olen toiminut kouluttajana ja vastuukouluttajana vuoden kestävällä määräaikaisella työsopimuksella. Kaksi viimeisintä vuotta olen toiminut lisäksi tutkintovastaavana.  Joka vuosi haen omaa työpaikkaani uudelleen. Pidän joka tapauksessa työstäni paljon ja koen antavani ja saavani työstäni joka päivä jotain uutta.

Ammatillisen opettajan työ - Heli Halonen

AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖHYVINVOINNIN PERUSTANA ON AMMATTITAITO JA POSITIIVINEN SUHTAUTUMINEN

Opettajan työhön vaikuttavat monet tekijät: opettajat itse, yhteiskunta, työyhteisö, oppilaitoksen toimintaympäristö, talouselämä, työnantajat, oppilaitoksen ylläpitäjät, ammattijärjestöt, opetusviranomaiset, opiskelijoiden huoltajat, tutkijat ja opettajien kouluttajat. Ammatillisessa koulutuksessa opettajan työn hallitsemattomuuden tunnetta ovat lisänneet tutkintojärjestelmän, ammattinimikkeiden, koulutuksen rahoituspohjan sekä itse oppilaitosten organisatoristen puitteiden jatkuvat muutokset. Eri tahoilta tulevat odotukset vaikuttavat opettajan omaan käsitykseen työstään. Jotta opettajalla ja hänen tekemällään työllä olisi mahdollisuuksia onnistua, tulee opettajan käsitykset omista ja opetustyön mahdollisuuksista olla positiiviset. (Seinä 2009, 126-127.)

Ihminen on elämässään ja työyhteisön jäsenenä vapaampi kuin luuleekaan. Hänella on valittavanaan usempia vaihtoehtoja. Omat ajatuksensa sekä toiminta- ja suhtautumistapansa voi aina valita. On orientoiduttava siten, että näemme elämässämme, työssämme ja työyhteisössämme mahdollisuudet löytää iloa ja omaa hyvinvointiamme ja jaksamistamme tukevia elementtejä. (Seinä 2009, 125-126.)

Ammatillisen opettajan työhyvinvoinnin lähtökohtana on mielestäni hänen ammattitaitonsa. Opetettavan ammatin osaaminen on opettajalle kaiken perusta. Mikäli sitä ei ole, opettaja ei voi hyödyntää valinnan vapauttaan ja tuntea oloaan rennoksi oppilaitosympäristössä. Sen sijaan hänen voimavarojaan kuluu liiaksi jokapäiväiseen selviämiseen työtehtävistä, ammattitaidottomuutensa peittelyyn ja virheiden välttelemiseen. Ammatillisen opettajan ammattitaito on toinen peruspilari ammatillisen opettajan työlle. Sen avulla opettaja saa hyödynnettyä substanssiosaamistaan tehokkaasti oppijoiden hyödyksi ja pystyy olemaan mukana oman työympäristönsä kehittämistyössä.

Mielestäni ammatillisen opettajan työ on kaikista sitä ohjaavista säännöksistä ja reunaehdoista huolimatta erittäin itsenäistä ja vapaata. On taito kyetä hyödyntämään tuo vapaus oman ja muiden työhyvinvoinnin eduksi eikä kääntää sitä taakaksi. Työuran alussa tuo vapaus ja itsenäisyys, muun muassa suunnitella itse opintokokonaisuuksien opetusta, voi tuntuakin suurelta haasteelta. Kokemuksen karttuessa opettajalla on mahdollisuus itse kehittää ja muuttaa työskentelynsä rutiineja. Itse olen kokenut selvästi sen, että työhyvinvointini on kasvanut kokemukseni myötä. Olen paremmin työtehtävieni tasalla, ymmärrän työyhteisössä käytävää keskustelua sekä tunnistan mahdollisuuteni vaikuttaa omaan työhöni ja kehittää oman opintoalan toimintaa. Tämän myötä kokemukseni työstä ja työyhteisöstä on entistäkin positiivisempi.

Lähde:

Seinä, S. 2009. Stressistä työhyvinvointiin. Teoksessa Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 125-150.

Yhteisöllisyyden edistäminen työssäoppimispaikkojen keskuudessa - Katja Nurminen

Omalla ammattialallani suurin osa työssäoppimispaikoista on yhden tai kahden hengen mikroyrityksiä. Alallamme on ns. ”pienet piirit” ja usein törmää siihen että ideoita sekä tietoja pantataan ja yhteistyötä yritysten kesken ei juuri ole. Tietoja pantataan kilpailevalta yritykseltä, mutta myös opiskelijoilta, jottei tieto vain saavuta kilpailevaa yritystä.

Vierailen opiskelijoiden työssäoppimispaikoilla säännöllisesti ja joka käynnin jälkeen mietityttää –jopa hiukan harmittaa kun työpaikkaohjaajilla ei ole ikinä mitään kysyttävää. Kaikki tuntuu olevan aina ”selvää pässinlihaa”. Jopa tutkinnon perusteetkin ovat selkeät eivätkä herätä mitään kysymyksiä. Itse käyn aina tutkinnon perusteet läpi TOP-käyntien yhteydessä, mutta tiedän etteivät ne nopealla läpikäynnillä niin vain aukea. Tämä usein johtaa siihen, ettei osata analysoida opiskelijan taitoja /kehittymistä oikein tai jopa ei osata antaa oikean tyyppisiä työtehtäviä.

Kysymättömyys saattaa johtua siitä, että ei vain uskalleta kysyä tai yritetään säästää työaikaa ja selvitä ohjaavan opettajan käynnistä mahdollisimman nopeasti. Toki poikkeuksiakin onneksi on J ja asioista keskustellessa saattaa joissakin paikoissa hujahtaa hetkessä tunti.

Some voisi olla ratkaisu tuohon ”kysymättömyyteen” ja työssäoppimispaikkojen tuomiseen ”lähemmäksi toisiaan”. Harkinnassa on perustaa FB-ryhmä opiskelijoille ja TOP paikoille. Tuolla voisi opettaja ohjata aika hyvin TOP paikkoja kiireettömästi ja luulisin että tämä tapa madaltaisi työpaikkaohjaajien kynnystä kysyä erilaisista asioista.

Todella moni alani yrityksistä on jo Facebookissa ja markkinoi siellä yritystään eli olettaisin ettei tekniset asiat hankaloita idean toteuttamista. Toki on niitäkin yrityksiä, joissa IT-asiat eivät ole tuttuja /käytössä – yrityksessä ei välttämättä ole edes kassakonetta, mutta näiden yritysten työpaikkaohjaajien kanssa ei yleensä ole jutun juuresta puutetta. Näissä yrityksissä TOP paikkakäynneillä kahvitellaan vähintään se tunti ja jutellaan hyvinkin avoimesti J

Ammatillisen opettajan työ - Kristiina Muhonen

Oppilashuollosta epätietoisuutta

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tuli voimaan 2014 elokuun alusta. Se kattaa oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Oppilashuollosta epätietoisuutta, otsikoidaan Opettaja lehden 2014 marraskuun numeron näköislehdessä verkossa http://content.opettaja.fi/epaper/20141107/4/index.html. Lakiin sisältyy uusi opettajiakin koskeva velvoite. Jos koulun tai oppilashuollon työntekijä arvioi opiskelijan tarvitsevan oppilashuollon palveluita, hänen on viipymättä otettava yhteyttä psykologiin tai kuraattoriin. Työntekijä tekee yhteydenoton yhdessä opiskelijan kanssa, tieto tulee myös antaa alaikäisen huoltajalle. Tämän jälkeen katsotaan onko tarpeen koota monialainen asiantuntijaryhmä. Epätietoisuutta on aiheuttanut se, että kenen vastuulla on koota monialainen asiantuntijaryhmä ja kuka tekee opiskeluhuoltokertomuksen. Monialaisen ryhmän kokoaa se, joka tarpeen huomaa eli laissa ei ryhmän kokoamista ole erikseen säädetty kenenkään tietyn henkilön velvollisuudeksi. Artikkelissa todetaan, että useissa oppilaitoksissa tämä vastuu on sälytetty opettajalle. Odotukset laista ovat olleet täysin päinvastaisia eli eikö oppilashuolto voitaisi jättää oppilashuollon ammattilaisille?

Lain hengen mukaisesti opiskelijalle tulee turvata varhainen tuki ja opiskeluhuolto toteutetaan monialaisena yhteistyönä. Opettaja tapaa opiskelijoita usein, lähes päivittäin ja hän voi havaita opiskelijan käytöksessä tai olemuksessa huolta herättäviä muutoksia. Itse en koe niin että vastuu olisi sälytetty opettajalle. Oman kokemukseni mukaan monialaisen asiantuntijaryhmän työnjako, kirjaaminen ja vastuu sovittiin sen mukaisesti kenellä työntekijöistä oli kyseiseen tapaukseen liittyen paras osaaminen. Hyvää oli myös se, että opiskelija itse sai olla vaikuttamassa häntä koskeviin päätöksiin. 

Ammatillisen opettajan työ - Pertti Puhakainen

Aikuiskoulutuksen tehtävänä on keskittyä lähinnä työelämäntaitoja edistävään opetukseen: haetaan valmiuksia työelämässä esiintyvien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. Aikuiskoulutuksessa painopiste tuleekin kohdistaa ammatillista kasvua tukevaan koulutukseen, joissa keskeisinä tekijöin ovat opettajien substanssiosaaminen sekä pedagogiset taidot. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Tätä käsitystä tukee Ammatillisen opettajan käsikirjassa kohdassa ”Työelämätaitoja edistävä opetus” sivuilla 26-27 esitetty yhteenveto tekijöistä, jotka aiheuttavat koulutukseen liittyviä tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden tunteita. Taulukossa on myös esitetty niiden pohjalta on johdettuja koulutuksen kriittisiä menetystekijöitä.

Tutkimus osoitti, että mm. vuorovaikutteinen toimintatapa, opetusmenetelmien monipuolinen käyttö, työelämäyhteyden toteutuminen sekä opetuskokonaisuuksien hyvä suunnittelu ja rakenteellinen selkeys olivat vähintäänkin tyydyttävää tasoa. Sen sijaan oltiin tyytymättömiä opettajan substanssiosaamiseen sekä opetusympäristöön ja ilmapiiriin.

Miten määritellään ammatillinen opettaja?

Aikuisopistojen tehtävänä tulee olla keskittyä lähinnä työelämäntaitoja edistävään opetukseen, jonka kautta haetaan valmiuksia työelämässä esiintyvien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. Opettajalta vaadittavan pätevyyden on tätä myös tuettava: riittävä substanssiosaaminen ja pedagoginen osaaminen.

Monesti tämän lisäksi kuitenkin edellytetään ammattikorkeakoulutusta kyseiseiltä alalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joillekin aloille ei löydy opettajaa, joka täyttäsi nämä ammattitaitovaatimukset. Mikäli on ammattikorkeakoulututkinto, niin substanssiosaaminen alalta on johtotehtävistä, ei kyseisen tutkinnon ammattitaitovaatimusten ja tutkintokriteereiden mukaisista käytännön työtehtävistä. Ja mikäli käytännön työtehtävistä on riittävä substanssiosaaminen sekä pedagoginen osaaminen, niin ei ole ammattikorkeakoulututkintoa. Vaadittavan pätevyyden puuttuessa hyvillekin substanssiosaajille tarjotaan ainoastaan vuoden kestävää työsuhdetta. Useimmiten he joko kieltäytyvät työtarjouksesta tai hakeutuvat toiseen oppilaitokseen, jossa ammattitaitovaatimukset ovat lievemmät (ammattiaineiden osalta ei edellytetä korkeakoulututkintoa).

Tällaisissa valintatilanteissa oppilaitoksen tulisi todella tarkkaan miettiä Ammatillisen opettajan käsikirjassa esitettyjä keskeisiä koulutuksen tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen vaikuttavia tekijöitä huomioiden erityisesti opettajan substanssiosaaminen sekä hyvä opetusympäristö ja ilmapiiri. Hyvän oppimisympäristön luomiseen tarvitaan opettajalta sekä pedagogista osaamista että hyvää substanssiosaamista, jotta oppimisympäristö mahdollisimman hyvin vastaisi opittavan ammatin vaatimuksia.

Opettajan substanssiosaaminen nousee esille erityisesti tilanteissa, joissa opetusta tulee suunnata opiskelijan tason huomioon ottavalla ja ammattitaitovaatimukset täyttävällä tavalla henkilökohtaisen opetussuunnitelman kautta.

Onko siis järkevää painottaa sellaista muodollista pätevyyttä, jolle ei ole löydy perusteita koulutuksen tuloksellisuuden kannalta vaan saattaa jopa heikentää sitä?

Lähde: Ammatillisen opettajan käsikirja, Hämeen ammattikorkeakoulu, 2009.

Ammatillisen opettajan työ - Pentti Sallinen

Toimin tällä hetkellä NAO-opiskelijoiden ryhmän ohjaajana. Heidän opiskelua ohjaavat ops ja kone- ja metallialan näyttötutkintotoimikunnan arviointikriteerit.

Näyttötutkintoperusteisessä opiskelussa työskentelyä ohjaa myös lainsäädölliset määräykset.

Opettajan työnkuvan muutos näkyy kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa. Erilaisissa tilanteissa on lainsäädännölliset vaatimukset sekä kustannustehokkuuden paineet.

Voisiko uudet palvelut esim. pilvipalvelut tiedon hallinnassa muuttaa opetustyötä palvelemaan opiskelijan jokapäiväistä työskentelyä.

Nämä ja monet muut vaihtoehdot pitäisi ottaa huomioon kun laaditaan uusia opetussuunnitelmia. Myös opettajien koulutus käyttämään uusia tiedon hankinta menetelmiä pitäisi saada päivitettyä vastaamaan tulevaisuuden tavoitteita.

Opettajan vaikutus mahdollisuudet opinlaitoksen rehtorin antamiin ohjeistuksiin näkyy lähinnä tiimipalavereissa, joissa käsitellään käytännön toteutuksia ja käytänteitä.

Kustannustehokkuudesta on tullut pysyvästi toimintaa ohjaava elementti. Sillä se ohjaa opettajan työtä käytännössä. Ennakoiva suunnistelu korostuu koska ryhmäkoko kasvaa opetus- tehokkuuden myötä.

Opettajalla täytyy olla myös asiakirjojen sujuva hallinta. Mikä heijastuu atk-laitteiden ohjelmien toiminnan tehokkuuteen. Mielestäni tetokoneohjelmien tehokas käyttö on vielä puutteellista.

Jos järjestelmät saataisiin palvelemaan opettajan jokapäiväistä työskentelyä, niin opettajan työn tehokkuus ja työhyvienvointi paranisi olennaisesti.

Opettajan työtä tulisi tarkastella enemmän kokonaisvaltaisemmin. Ja tarkastella mitkä asiat kuormittavat opettajaa käytännön opetuksessa.

Opetustyön muutoksiin tulisi vastata  lisäämällä opettajien koulutusta .Työelämässä tapahtuvilla harjoitus jaksoilla ja kurssituksilla. Koulutukset lisäisivät opettajien työelämätuntemusta  sekä parantaisivat työsisäjaksamista.

Lähde: Helander,Jaakko(toim) Ammatillisen opettajan käsikirja Hamk www.hamk.fi/julkaisut.

Pentti Sallinen

Ammatillisen opettajan työ - Annika Lönnqvist

Tämän kokonaisuuden tavoite liittyy opettajan työn sekä yhteiskunnallisiin lähtökohtiin sekä erilaisissa toimintaympäristöissä toimimisen taitoon. Oma työni tällä hetkellä kattaa hyvinkin paljon eri toimintaympäristöissä toimimista; Kouluttajana, tiiminvetäjänä ja projektipäällikkönä eri toimintaympäristöissä. Muutos siihen kun tulin 10 vuotta sitten Amieduun on valtava. Olin ainoastaan tiukasti luokkakouluttajan roolissa tuolloin.

Kouluttajan roolin valtava muutos on ollut koko ajan opettajan / kouluttajan työnkuvassa läsnä. Itse sain opetuksen behavioristisella tyylillä. korkeakoulussa käytettiin hyvin paljon luennointia ja ulkoa oppimista. Olin itse opettamassa urani alussa yliopistoihin ja korkeakouluihin pyrkiviä ja heidän opettaminen on muovannut minun kouluttajan luonnettani jonkin verran. Opiskelijat kaipasivat opetusta, jossa opettaja osasi vastata jokaiseen kysymykseen liittyi se sitten kokonaisuuksiin tai yhden sanan sanamuotoon. Tällaisten nuorten kouluttaminen oli todella raskasta ja vaati kouluttajalta aivan käsittämättömän paljon itseluottamusta.

Kouluttajalla on oma persoonallisuus mukana. Kouluttaja toimii ihmissuhdeammatissa, jossa hänen on tunnettava ihmisen toimintaa ja sen säätelyä (vuorovaikutustaidot). Opettajalla on lisäksi oltava oman alansa substanssiosaaminen.

Tällä hetkellä kouluttajan työ on menossa konsultointiin. Meillä tulee olemaan entistä enemmän yrityksiä asiakkaina, jotka kaipaavat kokonaisvaltaista osaamisen kehittämistä sekä mielipidettämme esim. eri järjestelmien käyttöönotosta. Meidän tulee osata ajatella koulutusta tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolella. Myymme tutkinnon kriteereiden kautta erilaisia kokonaisuuksia ja moduuleita, jotka palvelevat niin yksilöitä kuin yritysasiakkaita.

Organisaatiorakenteita tulee muuttaa, jotta voimme tavoitella yli toimialarajojen tehtävää tuloksellista toimintaa oppilaitoksen sisällä. Emme voi pitkään ajatella rahaa vain omalle toimialalle vaan meidän tulee ajatella oppilaitoksessa lupausten lunastamista kokonaisena tarjottimena asiakkaaseen päin. Oppilaitoksen sisäiset toimintamallit ja organisaatiorakenne joudutaan ajamaan alas, jotta voimme kustannustehokkaasti näin toimia.

Kehittämissuunnitelmasta (KESU), jonka toimme tässä kokonaisuudessa esille, saamme suuntaviitat minne koulutus on menossa seuraavina vuosina. Kesun tavoitteena on julkisen talouden vakauttaminen, kestävä talouskehitys, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Kesusta toimme esille seuraavia asioita

 Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016
 Väestön koulutustaso ja osaaminen
 Ammatillinen koulutus
 Aikuiskoulutus

Nuorten aikuisten osaamisohjelma näkyy oppilaitoksissa sekä yksittäisen kouluttajan arjessa. Ohjauksen merkitys on kasvavassa roolissa ja kokonaisvaltainen elämänhallinnan ohjaus ja tuki opintojen tukevissa toiminnoissa on merkittävä.

Ammatillisen opettajan työ - Tomi-Pekka Liias

Opettajan työ on murroksessa. Se mikä on ollut todellisuutta vielä vuosikymmenkin aikaisemmin, ei enää toteudu tänä päivänä. Etenkin taloudellisten haasteiden edessä opetustyö painottuu koko ajan enemmän itseohjautuvuuden ja konstruktivistisen opetusnäkemyksen suuntaan. Tähän olennaisena osana liittyy myös verkko-opetuksen lisääntyminen.

Kun tarkastelee omaa opiskeluhistoriaansa aina peruskoulusta lähtien, voi todeta että muutos on ollut radikaali. Enää tietoa ei kaadeta opiskelijan päähän ja sinne jää se mikä on jäädäkseen. Tänä päivänä opiskelija toimii itseohjautuvasti, pyrkii reflektoimaan sekä itseään että muita opiskelijoita. Välttämättä opiskelija ei näe opettajaansa kuin harvoina lähipäivinä.

Tämä ei välttämättä ole siis negatiivinen kehityssuunta. Olennainen osa oppimista on myös sosiaalisten taitojen opiskelu, analyytttinen ote ja kyky kriittiseen ajatteluun. Kun opiskelijat ovat aktiivisia tiedon käsittelijöitä ja tuottajia, suhde tietoon muodostuu ihan erilaiseksi. Tietoa voi käsitellä, pohtia ja sen validiutta arvioida. Opiskelija kasvaa myös tiedon tuottajaksi. Työelämän vaatimukset tähänkin suuntaan ovat yhä lisääntyneet.

Olen pyrkinyt itse tukemaan opiskelijoiden aktiivista roolia tässä prosessissa. Esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajien koulutuksessa on olennaista osallistaa opiskelijoita tiedon tuottamiseen. Opiskelijat ovat monesti varsin haastavia ja taustat rikkinäisiä; on oppimisvaikeuksia ja muita haasteita. Tässä tilanteessa opetus vaatii näiden erityispiirteiden huomioonottamista.

Samaan aikaan on kuitenkin huomioitava se, että opiskelija on kuitenkin vastuullinen omasta työstään, oppiminen ei aina ole helppoa eikä mukavaa. Opiskelu on pitkäjännitteistä työtä ja opettajan rooli on tukea opiskelijaa tähän pitkäjännitteiseen prosessiin. Palkkio ei seuraa heti ja nyt, vaan se saattaa tulla pitkänkin ajan päästä. Tänä aikana korostuu nopeat palkkiot ja kivan tekeminen. Vaikka työskentelyn olisikin hyvä olla mielekästä, se ei ole aina helppoa eikä mukavaa. Opiskelija on haettava tietoa, opiskeltava, luettava ja oltava aktiivinen oppija. Opettajan rooli on tukea tätä prosessia.

Se miten omassa organisaatiossa valmistaudutaan ammatillisen opettajan työn muutoksiin ja mikä itselläni on kehityksen suunta, on jo oikeastaan valmiina olevan opiskelijan osaamisen hyödyntäminen. Opiskelijat ovat tänä päivänä tottuneet käyttämään hyvin erilaisia sosiaalisen median välineitä. Näiden välineiden avulla opiskelijaa voidaan osallistaa omaan oppimisprosessiinsa ihan uudella tavalla ja myös oppiminen saadaan mielekkääksi. Erilaisia välineitä ovat:

http://www.screencast-o-matic.com/ väline erilaisten pienimuotoisten presentaatioiden tekemiseen ja niiden jakamiseen esimerkiksi Youtubessa. Tätä voidaan käyttää erilaisten ohjeistusten tekoon, nauhoittaa ääntä, reaaliaikaista videota ja liittää dokumentteja.

https://realtimeboard.com/ reeliaikainen älytaulu tietokonepohjaiseen työskentelyyn, jonka voi jakaa mm. Facebookissa, Google Drivessa jne.

http://vocaroo.com/ ääninauhuri, johon voit äänittää vaikka ohjeistuksesi ja linkittää sen erilaisille alustoille, esimerkiksi Moodleen tai Facebookiin.

http://www.voxopop.com/ työkalu erilaisten keskusteluryhmien luomiseen

http://www.picmonkey.com/ työväline erilaisten kuvakollaasien ja kuvien käsittelyyn ja luomiseen

http://www.smartfeet.fi/ pelillinen oppimisympäristö. Voit luoda erilaisia pelejä tukemaan opiskelijan oppimisprosessia.

https://getkahoot.com/ alusta erilaisten kyselyjen rakentamiseen

http://www.socrative.com/ alusta erilaisten kokeiden ja kyselyjen rakentamiseen

http://www.thinglink.com/ työväline interaktiivisten kuvien rakentamiseen. Voit lisätä kuviin hyperlinkkejä, tekstiä, videoita jne.

https://todaysmeet.com/ työväline virtuaalisten luokkahuoneiden rakentamiseen.

Edellä kuvatut linkit kuvaavat opettajan työn muuttumista. On tullut erilaisia työvälineitä opetuksen tueksi. Osa on maksullisia ja osa ilmaisia ja näiden avulla voidaan parhaimmillaan tuoda uutta ulottuvuutta ja mielekkyyttä sosiaalisen median parissa kasvaneiden opiskelijoiden opetukseen.

Projektirahoitus for dummies eli kuinka riviope muuntuu hankehaiksi - Alina Mäkimartti

Hankkeet

Oppilaitokset toteuttavat hankkeita sekä omalla- että ulkopuolisella rahalla. Miten opettaja saisi haaveisiinsa rahoitusta?

Hanke on paras keino kehittää mm. oppilaitoksen  kansainvälistymistä. Kuinka normiope tästä rivistä sitten ponnahtaa hankesuunnittelijaksi? Aloitetaan rahasta, kaikki kumminkin maksaa. Kansallisessa rahoituksessa mahdollisia rahoittajatahoja ovat opetushallitus (OPH), opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä muut ministeriöt, aluehallintovirastot, maakuntaliitot, Elyt, teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA. Kansainvälinen rahoitus on pääasiassa EU-rahoitusta. Myös näissä rahoituslähteissä edellä mainitut tahot toimivat usein rahoituksesta päättävinä ja niitä seuraavina tahoina. EU-rahoitusta on myös mahdollista hakea suoraan EU:lta, tällöin rahoituspäätökset ja hankeseuranta hoidetaan yleensä Euroopan komission toimesta.

Kannattaa selvittää mihin hankerahat oppilaitoksessasi sillä hetkellä kohdistetaan ja tiedustella projektipalvelusta onko samansuuntaisia hankkeita jo käynnissä tai vireillä.

Seuraava askel on timanttisen hankeidean hiominen myyntikuntoon. Mieti terävät vastaukset näihin:

- Kuka koordinoi ja vetää hanketta oppilaitoksessa. Muut hankkeeseen osalliset tahot, esim. yritykset ja yhteisöt.      

- Aihe ja tavoitteet

- Miten kytkeytyy oppilaitoksesi kehitysstrategiaan ja mitä hyötyä hankkeesta on oppilaitoksellesi.

- Kustannusarvio. Mitä resursseja hankkeesi vaatii? Henkilöresurssit, kulkeminen, tilat, majoitukset sekä muut menoerät.

- Miten tämä kaikki liittyy opetukseen?

- Miten tätä voidaan hyödyntää jatkossa hankkeen päätyttyä? Mitä tästä jää opetuksessa pysyväksi käytännöksi?

- Riskit. Tee riskianalyysi, mitä menetetään jos hanke ei toimi. Mieti myös imagolliset riskit ja suunnitelma sekä taloudellisten että imagollisten riskien torjumisesta ja mahdollisten vahinkojen kuntoon saattamisesta.

Tämän pohjalta saat tehtyä hakemuksen jolla haet hankkeen valmistelulupaa. Kun valmistelulupa on taskussa, ei muuta kuin hanke käyntiin! 

Ammatillisen opettajan työ - Hannele Sarén

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/92_ammatti

"Opettajien työtehtäviin kuuluu lähi- ja etäopetuksen antaminen, itsenäisen opiskelun ohjaaminen, työssäoppimisen ohjaaminen sekä näytön ja näyttötutkinnon vastaanottaminen. Lisäksi opettajat suunnittelevat oman opetuksensa sisällön, valmistavat oppimateriaaleja, tarkastavat ja arvioivat opiskelijoiden opinnäytetöitä sekä laativat ja korjaavat kokeita ja tehtäviä".

Opettajaksi opiskelun aikana olen saanut tutustua erilaisiin opettajiin ja oppilaitoksiin. Edellä oleva määritelmä mitä ammatillisen opettajan työhön kuuluu kuvaa mielestäni hyvin yleisellä tasolla mitä ammatillinen opettaja tekee.

Itse toimin hieman erilaisessa oppilaitoksessa, koska toimin Finnair Flight Academyssä. Opettajan arkeen kuuluu viranomaismääräysten tietämys. Lähes kaikki opettamamme asiat (turva- ja ensiapuasioissa) ovat Euroopan Comissionin määrittelemiä. Määritelmät saattavat olla hyvinkin yksityiskohtaisia, joten olemme päätyneet ratkaisuun, että teemme opetusmateriaalit yhteiseen käyttöön.

Näin säilytämme opetuksen tasalaatuisuuden ja varmistamme, että kaikki tarvittavat asiat tulee opetettua. 
Olen huomannut, että yhteisen materiaalin käytöstä on sellainenkin etu, että opettajat kyselevät helposti epäselviä asioita ja pohtivat asioiden merkitystä eri tavalla, kun aineisto on yhteinen. Päivitysongelmakin hoituu helpommin, koska on vain yksi aineisto mikä tulee päivittää.


Opiskelun aikana oli mielenkiintoista kuulla, miten eri tavalla oppilaitoksissa toimitaan ja miten eri tavalla opiskelijat suhtautuivat kollegoihin ja opetusmateriaaleihin.   

Kuka opettaa ja mitä? - Marko Heinonen

Koko Euroopassa on todettu, että koulutuksella voidaan parantaa yksilön sopeutumista yhteiskunnallisessa murroksessa. Koulutuksella on keskeinen rooli syrjäytymisen ehkäisylle, sekä toisaalta yhteiskunnan kilpailukyvyn kehittäjänä. Ammattiopistojen roolin vahvistuminen alueellisena sekä valtakunnallisena toimijana on opetuksen uusi haasteellinen tehtävä. Opetuksellisesti tämä tarkoittaa yhä tiiviimpää yhteistyötä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämän odotetaan antavan opettajille ja ohjaajille mahdollisuuden rakentaa yhä yksilöllisimpiä opintopolkuja opiskelijoille. Työelämän paineet ja työssä jaksaminen kehittyvien työtapojen kanssa, luo tulevaisuuden opettajille erityisen aseman yhteiskunnan kehittämisessä.

Kuka opettaa ja mitä?

Tulevaisuudesta ei voi antaa kuin hyviä tai huonoja arvauksia. Olemme kuitenkin myös itse päättämässä millaista työtä me kuluttajina haluamme tulevaisuudessa ostaa ja miten ja missä se on tehty. Opettajan työn kannalta olisi tärkeää antaa siihen sopivat raamit tai ajat, jotta voisimme edelleenkin olla ammattiylpeitä opetettavistamme.

Opetusten järjestäjien kasvamisesta tulee paineita ostaa opetusta myös ulkopuolisilta tahoilta. Tämä voi merkitä myös sitä, että emme voi olla aina varmoja onko kouluttajat pedagogisesti päteviä. Ellemme pidä yhdessä liiton kanssa siitä huolta, että opetuksen kasvatuksellinen taso on myös taattava. Parhaimmillaan ulkoistettu opetus voi olla myös erittäin hyvä ratkaisu, joka keskittyy kehittyvään asiantuntiuuteen.

Lähteet:

Jaakko Helander. Ammatillisen koulutuksen käsikirja

www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf

Oppimis- ja työyhteisö -opintojakson kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

Opettajan työssä jaksamisesta - Matti Keinonen

Opettajan työ on radikaalisti muuttunut vuosikymmenien ajan, työelämän muuttumisen ja jatkuvien tehokkuusvaatimusten vuoksi. Tehokkuus ja tuloksellisuus tuovat uusia haasteita” opettajan työssä jaksamiseen ja sitä kautta oppilaiden oppimiseen. Ennen työpaikallani oli koko henkilökunta samassa ”tasossa”, mutta organisaation muuttuessa johto muutti norsunluutorneihinsa ja katosi meidän päivittäisestä arjesta. Samoin kävi tiimipalaverien, nyt niissä puhutaan tuloksesta ja kannattavuudesta, kun ennen keskityttiin opettamiseen. Väitän, että tämä on yksi syy kansallisesti kaikissa oppilaitoksissa henkilökunnan työtyytyväisyyden laskuun!

Sopivatko johdon näkemykset organisaation toiminnasta yhteen opettajien näkemyksiin? Valitettavasti ei, sillä johtaminen tapahtuu ylhäältä päin, emme enää kulje samassa tasossa ja sana pakollinen toistuu liian usein mm. palaverikutsuissa. Työn kehittäminen tulisi lähteä työn kautta, eli siitä työstä jota opettajat tekevät. Dokumentteja tästä ei ole, paitsi kokousten pöytäkirjat.

Opettajilla on usein omat tapansa kehittää omaa työtään ns. hiljaisen tiedon kautta. Opettajien tulisikin tehdä enemmän yhteistyötä keskenään esim. niin, että työharjoittelujen aikana tapahtuvaa oppimista seuraisi muiden alojen opettaja. Esimerkiksi äidinkielen opettaja voisi korjata puhuttua kieltä tai laadittuja raportteja/ ryhmätöitä. Näin syntyisi jonkinlaisia työpajoja, joista oppijat saisivat enemmän ja monipuolisemmin oppimista. Edellä mainittu olisi hyvä keino, jota voisi oppilaitoksissa kokeilla. Omalla kohdallani opiskeluvalmentaja voisi samaan aikaan ohjata tutkintosuunnitelman tekoa aiheesta (vaikka vielä maahanmuuttajien kielen opettaja olisi mukana), joka työluokassa toteutuisi. Näin prosessi saisi oikeat mittasuhteen ja kaikki osapuolet uutta tietoa.

Itseohjautuvuus on täysin riippuvainen työorganisaatiosta ja työkulttuurista, sitä joko tuetaan tai ei tueta työpaikoilla. Työpaikoilla voidaan olla hyvinkin jämähtäneitä, vaikka oppija haluaisi muuttua ja muuttaa toimintapajoja. Kaikki eivät vain osaa itseohjautua oppiakseen, sillä tämä edellyttää oppijalta vastuuta ja tietoisuutta omasta oppimisesta.

Ammatillisen opettajan yksi tärkeimmistä oppimisympäristöistä on työpaikka, koska työsuoritteiden oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Osaako oppija organisoida itseään oppijaksi?

Dialogiosaamisella on kaikkeen suuri vaikutus. Mielestäni kuuntelemisen osaaminen on yksi opettajan perustyökaluista. Työpaikoilla dialogiosaamattomuudella on suuri vaikutus koko työyhteisöön ja sen peilivaikutus näkyy oppilaiden oppimisessa (Helena Aarnio, dialogia etsimässä).

Lähteet:
Seinä Seppo. Stressistä hyvinvointiin/Ammatillisen opettajan käsikirja
Helakorpi Seppo. AMMATILLLISEN OPETTAJAN ASIANTUNTIJUUS
Qvist Andreas. HILJAINEN TIETO TYÖSSÄ OPPIMISESSA – Hiljaisen tiedon siirtyminen työpaikalla Pro gradu –tutkielma, Kadettikurssi Ilmavoimalinja. Maaliskuu 2009
Aarnio Helena. Dialogia etsimässä

TYÖHYVINVOINNIN VAIKUTUS TULOKSEEN - Helena Wallius

Minulle tärkeä asia työssäni on työhyvinvointi ja siksi halusin asiaa tutkia ja tarkastella vielä lähemmin. Alkuun löysin videon, jossa professori Marja-Liisa Manka vastaa muutamiin yleisiin väittämiin esim. siitä, että työhyvinvointi on tapaturmien välttämistä, se on vain naisten juttu tai että se on kallista. https://www.youtube.com/watch?v=6TyW2B877Zc

Miten sitten työhyvinvointi vaikuttaa tuloksiin. Olen sitä mieltä, että tunteet siirtyvät ihmisestä toiseen. Jos opettaja voi huonosti, se vaikuttaa myös oppilaisiin ja sitä kautta heidän oppimiseen. Tänä päivänä resurssit on pienet, mutta on satsattava niihin resursseihin mitä on. Minusta ainakin tärkeintä työhyvinvoinnissa työpaikalla on avoin tiedonkulku ja vuorovaikutus ja yhteistyö muiden opettajien ja esimiesten kesken.

Työterveyslaitoksen sivuilla kerrotaan, että hyvinvoiva henkilöstö on työpaikan tärkein voimavara. Työhyvinvointiin panostetut toimenpiteet voivat olla taloudellisesti hyvin kannattavia esim. tutkimusten mukaan työhyvinvointiin sijoitettu euro tuo kuusi euroa takaisin.

Tampereen yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Synergoksessa kerättiin vuonna 2009 tutkimustuloksia työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteyksistä. Tämä tehtiin Kaiku-työhyvinvointipalveluiden toimeksiannosta. Alla siitä linkki: http://www.valtiokonttori.fi/download/noname/%7BEBF4061F-43A5-4D32-A60C-CFCED5B4D96B%7D/86011

Valtionkonttorin sivuilla mainitaan, että vaikka työhyvinvoinnin suoran vaikutuksen laskeminen organisaation tulokseen on vaikeaa, työhyvinvoinnin puute on selkeä toimintariski ja -kulu. Heidän mukaan mahdollisia seuraamuksia huonolle työhyvinvoinnille ovat esimerkiksi:

·       tuottavuus ja oppiminen laskevat, tapaturmariski ja uupuminen kasvavat 

·       ammattitaito laskee, mikä heikentää kustannustehokkuutta, laatua ja asiakastyytyväisyyttä ja alentaa työkykyä

·       työilmapiiri heikkenee, mikä johtaa pahimmillaan nurkkakuntaisuuteen, tiedon pihtaamiseen, osaamisen vajaakäyttöön, välinpitämättömyyteen ja huolimattomuuteen, riskien ja henkilöstövaihtuvuuden kasvuun ja työnantajamaineen vahingoittumiseen

·       huono johtajuus, mikä lisää tehottomuutta, epävarmuutta ja poissaoloja ja laskee puolestaan motivaatiota ja sitoutumista

Yksi työhyvinvointiin merkittävä tekijä on psykologinen pääoma, joka on yksilön ja yhteisön henkistä pääomaa. Se on kyky johtaa mieltä kohti oppimista, optimismia, itseluottamusta ja onnistumista. Siksi korkea psykologinen pääoma korreloi onnellisuuden, työssä onnistumisen ja sitä kautta tuloksellisuuden kanssa. Tosielämän työhyvinvoinnin kysymyksiin vastaa ohjelmajohtaja Kirsi Heikkilä-Tammi psykologisesta pääomasta https://www.youtube.com/watch?v=x1n-iW2UVg0.

Ja sadepäivien ja toivottavasti kohta aurinkopäivien ratoksi voitte kuunnella Mankan luennointia työyhteisötaidoista ja työhyvinvoinnista=)! https://www.youtube.com/watch?v=nFOTNTB5qO0

LÄHTEET:

Työterveyslaitos: http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tuottavuus/sivut/default.aspx

Valtionkonttori: http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Henkilostohallintoa_ja_johtamista_tukevat_palvelut/Kaikutyoelamapalvelut/Tyohyvinvointi/Tyohyvinvointi_tuottavuustekijana

Ammatillisen opettajan työ - opintopiirin yhteenveto opiskelusta

Ammatillisen opettajan työ - Juha Haavisto

Ammatillisen opettajan työ on muuttanut muotoaan rajusti viime vuosien aikana. Muistan vielä omat opiskeluaikani jolloin suurin osa opettajista panosti ainoastaan luennointiin ja asioiden ulkoa oppimiseen. Toki löytyi mielestäni jopa edelläkävijöitä, jotka panostivat vahvasti oppipoikamalliin ja jokaisen henkilökohtaisiin vahvuuksiin. Minulla olikin suuri kunnia olla aikaisemman baarimestariopettajan opissa ja olen myös ottanut hänen opetuksistaan paljon omaan koulutukseeni, mutta tietenkin muuttamalla sen omannäköisekseni. Käytänkin mielelläni itsestäni nimikettä kouluttaja oppijoiden keskuudessa. Sanalla opettaja tulee ainakin minulle helposti mielikuva luokan edessä asennossa seisovaan luennoitsijaan, joka ei juuri anna oppijoille varaa olla erilainen ja hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Olen varsinkin tämän koulutuksen aikana pohtinut vahvasti omaa rooliani ammatillisena opettajana. Olen tullut siihen tulokseen, että opettajan työ varsinkin omalta kohdalta on todella paljon muuta kuin pelkästään oppijoiden kouluttamista ja neljältä kotiin. Koen työni enemmänkin oppijoiden henkilöstöjohtajana, joka ohjaa oppijoita oikeaan suuntaan, ajattelemaan ja toteuttamaan itseään ammatin vaatimalla tavalla. Samalla tavalla olen toiminut aikaisemmin työssäni baarien esimiehenä. Olen kokenut todella tärkeäksi olla samalla viivalla oppijoiden kanssa, enkä liian vaativana auktoriteettina. Oppijoiden luottamuksen voittaminen, oman osaamisen ja ajatuksen myyminen on kaikkein tärkeintä. Silloin oppijat arvostavat ja kuuntelevat mitä minulla on sanottavana.

Nykyään puhutaan todella paljon koulutuksen läpi kulkevasta ryhmäytymisestä. Ryhmäytyminen on toki tärkeää luokan kannalta, mutta olen huomannut monen luokan kanssa, että opettajat menevät liikaa ryhmäytyminen edellä ja helposti käy niin, että opettaja jopa ryhmäyttää itsensä ulos luokan keskuudesta. Luokka on ryhmäytymisen jälkeen yhtenäinen ja vahva, mutta opettaja on ulkona ryhmästä. Itse koen, että opettajan tulee myydä ensin itsensä ja ajatuksensa luokalle ja sen jälkeen aloittaa kokonaisvaltaisen ryhmäyttämisen, jossa on itse tasa-arvoisena luokan kanssa ja mukana yhteneväisessä ryhmässä. Kaikki kouluttajaa myöten puhaltavat yhteiseen hiileen ja kaikilla oppijoilla ja kouluttajalla on sama tavoite, joka on parempi ja ammattitaitoisempi tulevaisuus. Koulutus ilman yhteistä tavoitetta on turhaa.

Itse kouluttajana koen olevani myös myyjä ja samalla annan kasvot koko minun koulutukselleni ja oppilaitokselleni. Tähän minulla on kokemusta pari vuotta myyntiedustajana toimimisesta. Kouluttajan on tärkeää nykypäivänä käyttää mahdollisimman laajaa ja monipuolista verkostoa. On tärkeää kiertää erilaisia messuja, kilpailuja ja tapahtumia vaikka ihan vaan näyttämässä naamaansa ja luomassa uusia suhteita alueiden yrityksiin. Minulla on aina mukana materiaalia oppilaitoksemme alkavista koulutuksista ja pyrin niitä tarjoamaan yrityksiin aina kun on mahdollista. Tämä vaatii kouluttajalta tietämystä myös toisten opettajien koulutuksista. Kaikkihan me puhallamme yhteiseen hiileen, kokonaisvaltaisesti toimivan oppilaitoksen hyväksi. Oppijoiden työpaikoilla käyminen on erittäin otollista uusien koulutuksien markkinointiin.

Mielestäni Seppo Helakorpi kiteyttää hyvin ammatillisen opettajan työstä nykypäivänä:

http://share.hamk.fi/aokk/~shelakorpi/ammattipeda/ammattipeda/ammattipeda6.htm

Kirjoitus projektista jossa panostettiin opettajan työelämälähtöisyyteen ja sen tärkeyteen.

https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2012/09/21/tyoelamalahtoisyys-uusi-ura-opettajana-projektin-ammatillisessa-opettajankoulutuksessa/

'

Koulutuksen lähitulevaisuuden rahoitus - Tarja Sario

Lueskelin vielä opetus- ja kulttuuriministeriön valtiotalouden kehyksistä vuosille 2015-2018, mielestäni tämä oli niin tärkeä kohta toisen asteen opettajien kohdalla, joten poimin sieltä omasta mielestäni kerrattavia asioita.

Aikuiskoulutuksen työelämän kehittämistehtävän määräraha (6,5 miljoonaa euroa) poistuu. Ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitus vähenee vuoteen 2017 mennessä 56 miljoonaa euroa. Nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi nuorisotakuun toimeenpanoa tehostetaan ja oppivelvollisuusikää nostetaan 17 vuoteen vuodesta 2015 alkaen. Tämän johdosta yleissivistävän koulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen valtionosuuksia ja koulumatkatukeen varattua rahoitusta lisätään.

Toisen asteen koulutuksen järjestäjien rahoituksen keskeiseksi määräytymisperusteeksi otetaan suoritettujen tutkintojen ja tutkintojen osien määrä. Hallituksen lakiesitys annetaan syksyllä 2014 ja uusia rahoituksen määräytymisperusteita sovelletaan ensimmäisen kerran vuodesta 2017 alkaen. 


Toisen asteen koulutuksen järjestämisluvat uudistetaan vuoden 2017 alusta lukien siten, että oppilaitosverkko tehostuu. Lukion ja ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijasta koulutuksen järjestäjälle myönnettävä valtionosuusrahoitus rajataan enintään kolmeen vuoteen. Valtion rahoitus lopetetaan ammatillisen lisäkoulutuksen tutkintoon tai sen osaan johtamattomaan koulutukseen.

Koko teksti löytyy osoitteesta:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2014/04/kehykset.html?lang=fi  

Osaamisen johtaminen, korvaava suoritus

Estyin huhtikuussa tulemasta peda päivälle, joten aloin tutkimaan päivän aiheita. Minulla selvästi heräsi kiinnostus aiheeseen osaamisen johtaminen, mitä se on? Itse perehdyin aikaisemmin pedagogiseen johtamiseen, ja näitä kahta minusta sitoo paljonkin työhyvin vointi ja sitä kautta työntekijöistä saatava hyöty. Itse valtion leivissä työskentelevänä pisti silmään löydökseni valtiovarainministeriön tiivistelmästä mitä on osaamisen johtaminen. Heidän työryhmänsä oli kiteyttänyt asian seuraavien otsikoiden alle:

- Osaaminen on keskeisin voimavara, jolla valtiotyönantaja vastaa tulevaisuuden kilpailuun

- Osaamisnäkökulma on sisällytettävä valtion henkilöstöstrategiaan ja ohjausprosesseihin

- Osaamisen johtaminen on toiminnan johtamista

- Kaikkea osaamista ei voi eikä tarvitse hallita: on luotava edellytyksiä osaamisen kehittymiselle.

Hyvin tärkeäksi näihin otsakkeisiin pääsemiseksi työpaikalla koen esimiestyön, josta professori Riitta Viitala kertoo aiheesta "esimiestyöstä valmentavaa" seuraavasti:

https://www.youtube.com/watch?v=hGxqDKZye6I

Hän on sitä mieltä, että esimiestehtäviin jämähtäminen oman kunnian säilyttämiseksi ei ole enää tätä päivää. Hän heitti ajatuksen, että esimiestehtäviin otettaisiin viideksi vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen voi harkita lähteekö vielä mukaan vai ottaako kasvot säilyttävän ulospääsyn tehtävästä. Hänen mielestä liikkuminen esimiestehtävään ja siitä pois olisi nykypäivänä suotavaa. 

Nämä Viitalan ajatukset nousivat itselleni pohdittavaksi, sillä minusta meidän organisaatiossa tänä päivänä suuremmaksi osaksi on vielä niin, että kun johonkin noustaan, siellä pysytään. Siinä vaiheessa varsinkin osaamisen johtaminen menee metsään kun esimies ei välitä enää alaisistaan eli ihmisistä. Minusta alaisille pitää antaa mahdollisuuksia kehittyä, vastuuta ja heistä pitää olla kiinnostunut.

Seuraava video klippi johtamisesta yleensä, mutta puhuu minusta enemmän kuin tuhat sanaa =):

https://www.youtube.com/watch?v=tOUKLtPKZ_g

Helena Wallius

Terveydenhuoltolaki ja potilasturvallisuus opetuksessa

Sosiaali- ja terveysalan opettajana työtäni ohjaa merkittävästi vuonna 2011 voimaan tullut Terveydenhuoltolaki sekä Potilasturvallisuusstrategia 2009 – 2013. Nämä luovat pohjan turvalliselle ja laadukkaalle potilastyölle. Yhtenä lain sisältämistä määräyksistä ovat laatu ja potilasturvallisuus. Laki vaatii että oikeanlaista hoitoa on annattava myös oikein ilman, että se aiheuttaa asiakkaalle/ potilaalle haittaa. Potilasturvallisuusstrategian mukaan potilasturvallisuus tulee sisällyttää sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammatilliseen perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä johtamiskoulutukseen.

Potilasturvallisuus kulkee lähihoitajan opetuksessa mukana koko koulutuksen ajan perustuen opetussuunnitelmaan. Keskeisiä asioita sisällöissä ovat turvallisen lääkehoidon toteutus, infektioiden torjunta, hoitotoimien turvallisuus sekä laiteturvallisuus. Yhä enenevässä määrin teknologian avulla pyritään lisäämään turvallisuutta. Ulkoisen turvallisuuden lisäksi ammattitaitoinen, työnsä hallitseva työntekijä luo potilaalle sisäistä turvallisuutta. 

Lähde

http://www.thl.fi/fi_FI/web/potilasturvallisuus-fi/terveydenhuoltolaki-ja-potilasturvallisuus 

Riitta Jylhä

Osaamisen johtaminen

Tomi-Pekka Liiaksen artikkeli diakuvina. Klikkaa kuvat suuremmiksi!