Ammatillisen opettajan työ on muuttanut muotoaan rajusti viime vuosien aikana. Muistan vielä omat opiskeluaikani jolloin suurin osa opettajista panosti ainoastaan luennointiin ja asioiden ulkoa oppimiseen. Toki löytyi mielestäni jopa edelläkävijöitä, jotka panostivat vahvasti oppipoikamalliin ja jokaisen henkilökohtaisiin vahvuuksiin. Minulla olikin suuri kunnia olla aikaisemman baarimestariopettajan opissa ja olen myös ottanut hänen opetuksistaan paljon omaan koulutukseeni, mutta tietenkin muuttamalla sen omannäköisekseni. Käytänkin mielelläni itsestäni nimikettä kouluttaja oppijoiden keskuudessa. Sanalla opettaja tulee ainakin minulle helposti mielikuva luokan edessä asennossa seisovaan luennoitsijaan, joka ei juuri anna oppijoille varaa olla erilainen ja hyödyntää omia vahvuuksiaan.
Olen varsinkin
tämän koulutuksen aikana pohtinut vahvasti omaa rooliani ammatillisena
opettajana. Olen tullut siihen tulokseen, että opettajan työ varsinkin omalta
kohdalta on todella paljon muuta kuin pelkästään oppijoiden kouluttamista ja
neljältä kotiin. Koen työni enemmänkin oppijoiden henkilöstöjohtajana, joka
ohjaa oppijoita oikeaan suuntaan, ajattelemaan ja toteuttamaan itseään ammatin
vaatimalla tavalla. Samalla tavalla olen toiminut aikaisemmin työssäni baarien
esimiehenä. Olen kokenut todella tärkeäksi olla samalla viivalla oppijoiden
kanssa, enkä liian vaativana auktoriteettina. Oppijoiden luottamuksen
voittaminen, oman osaamisen ja ajatuksen myyminen on kaikkein tärkeintä.
Silloin oppijat arvostavat ja kuuntelevat mitä minulla on sanottavana.
Nykyään puhutaan
todella paljon koulutuksen läpi kulkevasta ryhmäytymisestä. Ryhmäytyminen on
toki tärkeää luokan kannalta, mutta olen huomannut monen luokan kanssa, että
opettajat menevät liikaa ryhmäytyminen edellä ja helposti käy niin, että
opettaja jopa ryhmäyttää itsensä ulos luokan keskuudesta. Luokka on
ryhmäytymisen jälkeen yhtenäinen ja vahva, mutta opettaja on ulkona ryhmästä.
Itse koen, että opettajan tulee myydä ensin itsensä ja ajatuksensa luokalle ja
sen jälkeen aloittaa kokonaisvaltaisen ryhmäyttämisen, jossa on itse
tasa-arvoisena luokan kanssa ja mukana yhteneväisessä ryhmässä. Kaikki
kouluttajaa myöten puhaltavat yhteiseen hiileen ja kaikilla oppijoilla ja
kouluttajalla on sama tavoite, joka on parempi ja ammattitaitoisempi
tulevaisuus. Koulutus ilman yhteistä tavoitetta on turhaa.
Itse kouluttajana
koen olevani myös myyjä ja samalla annan kasvot koko minun koulutukselleni ja
oppilaitokselleni. Tähän minulla on kokemusta pari vuotta myyntiedustajana
toimimisesta. Kouluttajan on tärkeää nykypäivänä käyttää mahdollisimman laajaa
ja monipuolista verkostoa. On tärkeää kiertää erilaisia messuja, kilpailuja ja
tapahtumia vaikka ihan vaan näyttämässä naamaansa ja luomassa uusia suhteita
alueiden yrityksiin. Minulla on aina mukana materiaalia oppilaitoksemme
alkavista koulutuksista ja pyrin niitä tarjoamaan yrityksiin aina kun on
mahdollista. Tämä vaatii kouluttajalta tietämystä myös toisten opettajien
koulutuksista. Kaikkihan me puhallamme yhteiseen hiileen, kokonaisvaltaisesti
toimivan oppilaitoksen hyväksi. Oppijoiden työpaikoilla käyminen on erittäin
otollista uusien koulutuksien markkinointiin.
Mielestäni Seppo
Helakorpi kiteyttää hyvin ammatillisen opettajan työstä nykypäivänä:
Kirjoitus
projektista jossa panostettiin opettajan työelämälähtöisyyteen ja sen
tärkeyteen.
'
